Olen alkanut viime aikoina nähdä paljon enemmän unia, tai ainakin muistaa ne. Tämä viimeöinen oli taas aika mielenkiintoinen. Kaikkea se alitajunta kehittää.
Olimme jossakin kylpylässä tms. perheellä. Jostakin syystä poika häippäisi pesupuolelta viereiseen ravintolatilaan käydäkseen vessassa, ja minä menin perässä - ilman rihman kiertämää. Siellä istuivat ihmiset pöydissä ja ihan tyynesti kävelin paikalle ilman että olisin nähnyt tilanteessa mitään kovin outoa, kerrankos alastomat ihmiset tulevat lapsiaan ravintolasta etsimään. Kädet pidin kuitenkin ristissä rinnalla. Sitten huomasin että ihmiset katselivat jotenkin kummallisesti rintakehääni, ja hoksasin, että sitä puuttuvaa tissiä ne tietysti tirkistelevät. Niinpä leväytin kädet levälleen ja tokaisin että katsokaa sitten, tältä näyttää nainen jolta on leikattu rintasyöpä. Osalla taisivat mennä juomat väärään kurkkuun, mutta pari vanhempaa naista sanoi kutakuinkin "Kyllä tiedetään" ja jotenkin oivalsin että heillä oli takana sama kokemus.
Tämä on ensimmäinen uni, jossa selkeästi muistan olleeni yksirintainen. Viestiikö tämä uni siitä, että olisin alkanut hyväksyä tilanteen, vai pelkästä uhmasta? Todellisuudessa en edelleenkään ole saunonut tai muuten näyttäytynyt ilman vaatteita kuin kahden omaan perheeseen kuulumattoman ihmisen nähden (terveydenhuoltohenkilökuntaa ei lasketa). Enkä varmaankaan käyttäytyisi näin vapautuneesti edes siellä pesuhuoneen puolella.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Sitä niin kuin päiväsaikaan unohtaa olevansa yksirintainen, jollei sitten selkää tai niskaa pakota. Hyvät liivit päällä on ihan ehta olo. Sitten kotosalla, kun haluis ottaa kaiken kiristävän pois, ei se enää tätä nykyä onnistu, ainakaan minulla. Muiden perheenjäsenten takia sitä yrittää olla ehta kotonakin. Vasta illalla, kun makaan sängyssä lukemassa tai töllötintä vahtaan, niin silloin voin rentoutuneena olla pelkillä yövetimillä. Toi sun unes mun mielestä osoittaa uhmaa. Mielipiteensä kullakin ; ) Aikas hieno uni, lähteä oman poikansa perään ilman, että ajattelee omaa habitustaan.
VastaaPoistapirtsikka
Ethän sinä sitten mikään arkajalka olekaan, leijonaemo hakee pentunsa vaikka alastomana! Ja esittäytyy siinä ohimennen vielä yleisöllekin. Hauskan tuntuinen uni. Oikeassa elämässä harva meistä mielellään arpiaan esittelee. Omani on nähnyt ehkä kolme lähisukulaista ja bestis, ja heillekin näytin lähinnä rohkaisuksi, että ei tämä nyt niin ruma ole, vaikka syöpä olikin.
VastaaPoistaMielenkiintoinen uni, josta muistui mieleeni myös uni, jossa olit Meikussa ilman pikkuhousuja ;)
VastaaPoista"Sitä niin kuin päiväsaikaan unohtaa olevansa yksirintainen, jollei sitten selkää tai niskaa pakota. Hyvät liivit päällä on ihan ehta olo." - Totta. Mulla tämä on mennyt niinpäin, että aluksi jo paranemisenkin vuoksi olin kotona ilman toppinkeja pitkään - mutta nyt olen alkanut käyttää jopa yövarustusta (pehmeät liivit ja pumpuli- tai uimatissi) ihan kotonakin. Uimahalli ei kyllä hirveästi houkuttele..
:) Ihanan todentuntoinen uni. Ainakin noin kirjoitettuna. Minä itse näen aina kylpylöistä/vesistöistä painajaisia, unissani kuopus hukkuu. Ei siis häviä, vaan hukkuu veteen. Karmeita paikkoja.
VastaaPoistaMinä arvelisin Pirtsikan tavoin, että unessasi on uhmaa. Jonkinlaista "minä teille vielä näytän" -fiilistä. Mitä ja kelle, sitä en osaa sanoa.
Heh, niin ne pikkarit! Jospa oletkin unissasi löytänyt sisäisen stripparisi! Tai sitten sitä protestoi vasta nyt, kun hoitovaiheen aikana joitui koko ajan olemaan pusero pois ja jonkin tutkimuksen, kopeloinnin, lukemettomien silmäparien katseen tai toimenpiteen kohteena, kuin mikäkin pahasti pilaantunut lihapala.
VastaaPoistaJotain se alitajunta viestittää, vaikea sanoa mitä.
VastaaPoistaItsellä on siinä meilessä eri tilanne, kun minulle ensimmäisellä kerralla rakennetiin rinta selän puolelta heti samalla. Silloinen rinta oli todella hyvä. Nyt taas lääkäri halusi muotoilla jonkunlaisen kohouman, siis osa on vanhaa kielekettä selän puolelta ja osa sikikoni-implanttia. Rinta on hassun näköinen. Paljon korkeammalla ja pienempi. Niin kova ja tiivis, että en tiedä olisinko antanut laittaa implanttia, jos olisin tiennyt millainen se on. En tiedä tulisiko näin rnnosti suhtauduttua, jos rinta olisi leikattu kokonaan pois.
pirtsikka, minä en kyllä kykene unohtamaan sitä puuttuvaa tissiä kuin unissani - enkä näköjään enää niissäkään. Jotenkin turvotus kyljessä tekee sen että kaikki liivit painaa ikävästi leikattua puolta kainalon alta ja kyljestä. Ja tietysti se tukihihakin toimii konkreettisena muistutuksena...
VastaaPoistark, juu, kyllä se kynnys on melkoinen. Kun se arpi on vieläkin aika vatsaakääntävän näköinen omasta mielestäni.
Terhi, näistä unista huolimatta en yleensä unohda pukeutua ennen kuin lähden kotoa. ;) Jostain unikirjasta olen joskus lukenutkin jonkun selityksen tuolle alastomuudelle, mutta enpäs muista enää... liittyikö se jotenkin nolaamisen pelkoon tai johonkin...
Yöllä olen kyllä ilman mitään liivejä, viitaten tuohon mitä pirtsikalle vastasin. Muulloin en oikein kotonakaan kehtaa, tissipuolisuuteni kun on sen verran silmiinpistävää vaatteiden läpikin että voisivat pojan kaverit ihmetellä tullessaan poikaa ulos hakemaan tai meille leikkimään...
Kiara, karmeita unia sulla. :(
rk, kyllä tässä itsensä aika lailla pilaantuneeksi lihapalaksi usein vieläkin tuntee...
olga, tuohon lääkärin sulle rakentelemaan kohoumaan pitäisi kyllä olla mahdollista saada vielä korjausleikkaus sikäli kun olen oikein käsittänyt.
Itsellä on vähän ristiriitaiset tunteet korjausleikkauksestakin. No, eipä siitä tarvitse vielä aikoihin päättää.
Mulla lähti tämä suurinpiirtein nonstop proteesinkäyttö siitä juuri, kun en kerran millään ehtinyt virittää mitään toppinkia, kun pojan kaveri tuli oven taakse.. Jotain yritin siinä edessä pitää... Yllättävän silmiinpistävä on tuo kuoppa näin pienirintaisellakin, vaikka vaatteet kuinka lököttäisi :P
VastaaPoistaKorjausleikkaukselle alan jo hiukan lämmetä, kun mies on ottanut asian puheeksi ja kertonut, että parin työkaverin (ISO talo) vaimolle on tuo uusi tissi tehty ja hyvin on mennyt. Kommentti sisältänee myös toivomuksen ;)
Minulla on ensi kesänä vielä leikkaavalle kirurgille aika, haluaa katsoa miten on rinta muokkautunut. Varmaan vielä jostain leikkauskesta haluaa puhua, itse en kyllä jaksaisi. Toipuminen vie taas oman ajan, mutta eihän sitä tiedä miten mieli muuttuu.
VastaaPoistaLähdenpä tästä aamusella kohtaamaan painajaiseni, eli uittaan lapsia kylpylään.
VastaaPoistaMukavata talvipäivää kaikille täältä pohjoisemman pakkasten keskeltä!
Ääni uhmalle ja puolikas hyväksynnälle. Aikansa se vie, että asiat tulevat uniin.
VastaaPoistaItse muistan aika kehnosti unia, mutta viime yönä muistin syöpänikin unessa, joka ei edes ollut painajainen. Kait sekin on jonkinlaista hyväksyntää.
Arvet ovat omat, niitä ei mielellään näyttele, edes ammattilaisille saati puolijulkisilla paikoilla kuten uimahallissa. Syöpäyhdistykseltä voisi tietysti hakea rintasyövästä kertovan merkin uikkariin, mutta aina naistensaunasta löytyy besserwissereitä, jotka ovat vaatimassa uikkaria pois.
Viikonlopputerveiset minultakin täältä pakkasten ja hankien keskeltä pohjoisesta!
Hyvää pakkasviikonloppua kaikille! -20 astetta on mittarissa täällä etelässäkin.
VastaaPoistaOlen tuota uikkarimerkkiä vähän miettinyt, ja todennut että en sellaista halua. Jos joskus sinne uimahalliin asti päädyn, jätän vaikka mieluummin sen saunan väliin.
Samat sanat, jätän sovinnolla saunan väliin ! Mutta, Kitsune, OIKEIN HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ !!!
VastaaPoistapirtsikka
Arvista kun tuli puhetta, niin laskin juuri omani: hiusrajassa yksi (lähes huomaamaton), kyynärpäässä toinen (ei mikään kaunis, pitkä, ruma, asfaltti-ihottuman jälki). Toisessa polvessa samanmoinen (ei ihan yhtä ruma), sektioarvet (2 kappaletta, hyvin vaaleita: saa härskisti ja tarkkaan syynätä, jos meinaa nähdä), tähystyksen ruksit toisessa polvessa ja tietenkin tämä "hymy", mastektomian ja kainalontyhjennyksen arpi rintakehällä. Katsoa saa - jos uskaltaa. Proteesikin on jo saanut kunnian osallistua eroottisiin uniini, joten näiltä osin olen tilanteeni hyväksynyt. Harmi on, että elossa oleva libido ei kanna ihan päivätajuntaan asti, mutta kaikki aikanaan, päivä kerrallaan. On niitä hullaantuneitakin hetkiä välillä.
VastaaPoistaT. Karhutar
En hukuttanut lasta kylpylään. Onneksi. Meillä olikin vahdittavana omat ja varastetut, siltikään ei tullut yhtään paniikkihetkeä. :)
VastaaPoistaAurinkoista ystävänpäivää!
Aurinkoinen oli tämä päivä, vaikka pakkanen paukkuikin jopa täällä etelässä. Myöhäinen ystävänpäivätervehdys kaikille!
VastaaPoistaMoi Kitsune,
VastaaPoistaIhan samanlaisia unia katsellaan täällä. Useampi uni ollut, jossa joudun ihmisten kauhistelun kohteeksi yksirintaisena. Tiedä sitten mistä ne kertovat. Kivalta ne eivät ainakaan tunnu.
Satsuke