perjantai 12. lokakuuta 2012

Pukeudu pinkkiin päiväksi

Lokakuu on perinteisesti rintasyöpätietoisuuskuukausi. Tänään on Pukeudu Pinkkiin -päivä. Pukeuduin kiltisti pinkkiin, vaikka suhtautumiseni koko kampanjaan on ambivalentti. Tietoisuus ja tiedotus on tärkeää, mutta sen ympärille kiedottu vaaleanpunainen harso saa minut näkemään punaista.

Kampanjointi on maalannut rintasyövästä jo vähän liiankin ruusunpunaisen kuvan. Hoidot ovat helppoja ja vaivattomia ja lähes kaikki paranevat (eivät parane - se että 98 % on hengissä 5 vuoden kuluttua ei ole sama asia, eikä kerro siitä kuinka monella syöpä uusiutuu myöhemmin). Tämä on johtanut siihen, että muut syöpäpotilaat ovat kateellisia rintasyöpäisten saamasta huomiosta, ja rintasyöpää tunnutaan jo pitävän jonkinlaisena egotrippinä, jolle lähdetään kehittämään omaa persoonallisuutta, vähän niin kuin vuodeksi Intiaan hippeilemään. Sitten vain silikonia poveen ja kirjoittelemaan valaistuneista kokemuksista tai puhumaan naistenlehdissä siitä, mitä syöpä opetti.  

Sen sijaan mitään ambivalenttia ei ole suhtautumisessani Roosa nauha -keräyksen tavoitteisiin. Syöpätutkimus on tärkeää, ja rintasyöpätutkimus ja rintasyöpätietoisuuden lisääminen on erittäin tärkeää, koska kyseessä on naisten yleisin syöpä, johon vastoin yleistä käsitystä sairastuvat myös nuoret naiset - jotkut lääkärit sanovat jo, että lisääntyvässä määrin, toiset kieltävät että lisäystä nuorten naisten syöpien määrässä ei ole havaittavissa. Nuoret naiset myös kuolevat rintasyöpään suhteellisesti useammin, sillä heidän syöpänsä on tyypillisesti aggressiivisempi ja usein se myös löydetään myöhemmin, koska nuoret eivät välttämättä tutki rintojaan, eivät käy missään seulonnoissa, eikä heidän omia löydöksiään oteta aina vakavasti ja tutkita riittävän perusteellisesti. Nuorten naisten rintasyövät ovat useimmiten perinnöllisiä, miesten rintasyövät (kyllä, mieskin voi sairastua rintasyöpään) ovat sitä käytännössä aina. Rintasyöpä voi olla yhteydessä myös kohonneeseen riskiin saada tiettyjä muita syöpiä. Rintasyövän perinnöllisyyttä ymmärretään kuitenkin vielä yllättävän vähän. Perinnöllisyystutkimus on kallista, mutta sen tuoman tiedon avulla tulevaisuudessa voidaan kenties ennaltaehkäistä niiden sairastumista, joilla on siihen perinnöllinen riski.

Siksi pyydän: vaikka kaikki pinkki saisikin hampaasi vihlomaan, tuethan rintasyöpätutkimusta.  

6 kommenttia:

  1. Hyvin kirjoitit. Olkoon rusetti pinkki - muuta pinkkiä syövässä ei todellakaan ole.

    VastaaPoista
  2. Ei ole ruusuisen ihanaa syöpäelämä. Pinkkiä multa ei tänään pältää löytynyt. Aattelin, että riittää, kun puen joka päivä proteesin päälleni ja lahjoitan rahaa rintasyöpätutkimukseen.

    Mulla edelleen soi päässä, kun mun äidin joku tuttu luonnehti sytostaattia hoitoa "helpoksi hommaksi", ei siis oman vaan jonkun tutun kokemuksen pohjalta. Siis suorastaan vitutti, kun oma tilanne oli silloin, että syöpä leviää sytostaateista huolimatta.

    Ei ole vain yhtä rintasyöpää vaan jokaisella on oma tarinansa. Eteen päin porskutetaan jokainen omalla tavallaan ja tahdillaan.

    VastaaPoista
  3. Heippa Kitsune!
    Ihan mahtava kirjoitus ihan samasta aiheesta kuin itse meinasin juuri kirjoittaa. Tuosta ruusunpunaisuudesta. Vaikkakin olin tällä viikolla "naisten lehdessä kertomassa tarinaani" niin ainakin se oli kirjoitettu ei niin uhri tarinana ja ainoa tarkoitus oli muistuttaa, että me nuoret naisetkin sairastutaan ja että jokaisen nuoren naisen tulisi tutkia rintojansa. :) Mutta olen niiiiiin samaa mieltä tästä. Roosan värillä ikävä kyllä tehdään vaikka mitä. Koomisinta on tuo"kateus". Mutta tervetuloa vaan niille kateille vaihtokaupoille. Voin koska tahansa lahjoittaa syöpäni jollekin muulle.

    VastaaPoista
  4. Hyvin taas kirjoitit Kitsu. Asiaa.

    VastaaPoista
  5. Cee, täsmennettäköön vielä etten tarkoita että rs-potilaat itse suhtautuisivat syöpään egotrippinä, vaan nimenomaan välillä kuulee sen suuntaisia kommentteja muualta. Siitä olen joskus ennenkin tainnut kiukutella täällä, kuinka media esittää vakavat sairaudet.

    VastaaPoista