tiistai 5. kesäkuuta 2012

Väittelinpäs sittenkin

Tammikuussa 2010 väitöskirjani oli viittä vaille valmis. Minulla oli yliopistolta kolmen kuukauden loppuunsaattamisraha. Tiedossa oli siis tiukka urakka, mutta se oli kuitenkin mahdollisuuksien rajoissa. Sitä mahdollisuutta en kuitenkaan ollut ottanut lukuun, että syöpä tunkisi minun ja valmistumisen väliin. Heti ensimmäisellä tapaamisella onkologini väitöskirjasta kuullessaan totesi "asennoidu sitten sillä tavalla, että se väitöskirja ei valmistu tänä keväänä".

Ei valmistunut, ei, ennen kuin vuotta aiottua myöhemmin. Ja sen jälkeenkin byrokratian kiemurat ja tarkastuksen vastoinkäymiset - sekä viime kädessä omat, rajalliset voimavarani - pistivät kapuloita rattaisiin niin että usko oli moneen kertaan koetuksella ja toivonkin olin heittää. Vielä senkin jälkeen kun väitöspäivä oli määrätty odotin jonkin vastoinkäymisen viime hetkellä kaatavan kaiken.  

Vasta paria päivää ennen väitöstilaisuutta käsitin että tämäkin pitkä taival oli tullut päätökseensä. Toukokuun lopulla astelin kateederiin mustissani, kirja kainalossa ja kädessä nippu papereita, joihin oli printattuna edellisenä yönä loppuun hiomani lectio precursoria.

Nyt tuoreena tohtorina olen vieläkin hieman ihmeissäni siitä, että väitöksestä lopulta tuli totta. Samalla mietin tulevia haasteita - kuinka selitän potentiaalisille työnantajille tai apurahan myöntäjille mikä tässä oikein maksoi? Miksi panin melkein valmiin väitöskirjan hyllylle enkä tehnyt mitään vuonna 2010? Ehdotuksia? Laitanko CV:hen linkin tänne blogiini?

13 kommenttia:

  1. Ihan ensin: onneksi olkoon, mahtava suoritus! Ja mitä vuoden viivästymiseen tulee, niin ei kai se niin tavatonta ole, että väittelemisen ajankohta venyy? Sellaista tapahtuu "normaalissakin" elämässä ilman syöpää. Tämä kaikki kertoo vain siitä, ettet anna periksi, vaikka tulisi mitä! Voit hyvällä omalla tunnolla nauttia tästä hetkestä.

    T. Karhutar

    VastaaPoista
  2. Onneksi olkoon. Leena Ruotonen

    VastaaPoista
  3. Voi vitsi Kitsu - niin sinua niin sinua, meinaan linkitysehdotus ; )
    Nainen - sä teit sen - olet TOHTORI, mä olen niiiiiiin ylpeä susta !!!
    On mahtavaa tuntea Kitsune sut ! Kaikkea hyvää ja ihanaa kesää (sitten kun se alkaa) !
    pirtsikka

    VastaaPoista
  4. Onnea! Sinä teit sen, upeasti ja arvokkaasti. Niin ylpeä sinusta! Linkki blogiin - jes!
    Silkkipyttykuvaa odotellessa:D Hyvää kesää!

    VastaaPoista
  5. Aivan mahtava saavutus!
    Ihan ekaksi tulee mieleen, että mitä se kenellekään kuuluu mikä sitä viivytti. Vakava sairaus on tietty kaikkien mielestä hyväksyttävä syy viivästykselle, mutta eihän sen pitäisi kenellekään kuulua, jos et itse halua julku tuoda.

    Nokka kohti uusia haasteita ja muista levätäkin ja pitää huolta itsestäsi!

    VastaaPoista
  6. Isosti onnea sitkeästä työstä:) !

    VastaaPoista
  7. Onnea upeasta suorituksesta ja aurinkoista kesää!

    VastaaPoista
  8. Oi, onnittelut!!! Hieno juttu!

    VastaaPoista
  9. Voi jee. Onnea kahmalokaupalla! Hieno homma ja upea saavutus.

    VastaaPoista
  10. Onnea valtavasti! olet tehnyt uskomattoman urakan kaikkien vaikeuksien jälkeen. Voin vain kuvitella miten paljon työtä se vaatii. Nauti ja ole ylpeä itsestäsi!

    VastaaPoista
  11. Sen verran harvoin enää liikuskelen näissä blogeissa, että vasta nyt ymmärrän tulla onnittelemaan. Hieno suoritus, joka kannustaa itseänikin eteenpäin! Rentouttavaa kesää, kun rutistus viimein on takana.

    Irmeli

    VastaaPoista
  12. Kiitos kaikille onnitteluista!

    VastaaPoista