Toinen CEF-hoito takana

Aamulla matkasin jälleen Meilahteen siihen aikaan kun muut ihmiset menevät töihin. Tosin minä en ennen sairastumistanikaan tavannut mennä töihin kahdeksan aikaan. Kenttätyöjaksoilla herätykset tapaavat olla hyvin varhaisia, mutta muulloin istun bussissa yleensä vasta yhdeksän jälkeen, jolloin niissä on väljempää. Vapaan aivotyöläisen työajatkin ovat vapaat, yksi niistä asioista, joista tutkijantyössä erityisesti pidän. Meillä molempien vanhempien joustavat työajat mahdollistavat myös nelivuotiaan lyhyemmän hoitopäivän. Onhan se mukavampaa kun lasta ei tarvitse kiskoa aamuyöstä sängystä päivähoitoon vietäväksi. 

Miehelläni oli tänään vapaapäivä ja hän haki minut autolla Meilahdesta. Kotimatkalla jaksoin vielä aivan hyvin käydä mieheni kanssa kaupassa (kun muistin kävellä hyvin rauhalliseen tahtiin automarketin hyllyjen välissä), mutta kun olimme kotona saaneet syötyä lounaan, iski suunnaton väsymys ja täytyi mennä nukkumaan. Heräsin hiukan kuvottavaan oloon, ja edelleen väsytti, joten otin pari tablettia kortisonia kotiin tultua otettujen Primperanien lisäksi. Ei auttanut, olo huononi, ja niinhän siinä kävi että lounas piti uhrata uuden IDOlin posliinialttarille. Olo kuitenkin kummasti helpotti sen jälkeen. Otin nyt yhden Granisetronin siinä toivossa että enempää uhrilahjoja ei tarvittaisi. Mies lähti pojan kanssa kaverinsa luokse että saan lepäillä rauhassa.

Tajusin vasta tänään, että tämä oli jo neljäs hoito. Jos sytostaatteja ei tarvita suunniteltua enempää, minulla on siis jäljellä (ainakin tältä erää) enää kaksi CEFiä! Seuraavan hoidon jälkeen on taas ultratutkimus, jossa seurataan kasvainten tilaa.

Lääkärini ensimmäisen kerran tavatessamme neuvoi, että erikoislääkäreiden lausuntoja ei kannattaisi iltalukemisena pitää ja olen tätäkin ohjetta tunnollisesti noudattanut, mutta tämä tomografialausunto on niin mukavaa luettavaa, että sitä en kyllästy ihan heti tavaamaan:

Vasemman rinnan tuumori on läpimitaltaan 2,7 cm, sen halkaisijassa on tapahtunut vajaan sentin pienentyminen (verrattuna tilanteeseen 22.1.10, sen jälkeenhän kasvain vielä kasvoi). Myös vasemman kainalon ja vasemman soliskuopan imusolmukkeissa on tapahtunut pienentymistä, samoin vasemmalla mammaria internaketjun myötäisesti ollut tiivistymä on ohentunut.

Uusia imusolmukesuurentumia ei ole todettavissa. Keuhkoparenkyymeissä ei pesäkkeitä, ylävatsan parenkyymielimet säännölliset. Luissa ei maligniin viittaavaa.

Hyviä pääsiäisenpyhiä teille kaikille, niin meidän liigalle, muille syöpäaallokossa seilaajille kuin tukijoukoillekin! Ja sinulle tämän päivän huonetoverini, jonka rintasyöpä oli kolmannen kerran uusinut ja levinnyt luustoon, ja joka jaksoit silti minua tsempata uskomaan paranemiseen. Olet ajatuksissani ja toivon sinulle kaikkea hyvää.