Tänä aamuna kävin verikokeissa ja lääkärissä. Hienoisia hämmennyksen hetkiä koin kun ilmoittautumisessa kerrottiin lääkärini olevan lentokaaoksen takia jumissa Pariisissa. Kehottivat kuitenkin menemään nelososastolle asiaa selvittämään. Siellä ei ennen yhdeksää ollut paikalla ketään, jolta olisin voinut kysyä, joten jäin odottelemaan, ja sitten - yllätys, yllätys - tulikin lääkärini kutsumaan vastaanotolle. Hän oli kuin olikin päässyt takaisin Suomeen eilen.
Lääkärikäynti sujui leppoisissa merkeissä. Primäärikasvain on jatkanut pienentymistään ja se yleensä tarkoittaa että muutkaan pesäkkeet eivät ole aktivoituneet. Olenkin kuulemma lääketieteelle mielenkiintoinen tapaus, koska minun kohdallani on päästy tarkastelemaan, kuinka solunsalpaajat todellisuudessa purevat - leikkaushoidon jälkeen 'varmuuden vuoksi' annetuissa sytostaateissahan vaikutusta ei vastaavalla tavalla voida mitata. Seuraavan sytostaatin jälkeen onkin sitten ultraäänikontrolli.
Hemoglobiini on edelleen ala-arvoinen, mutta näillä mennään, niin kuin urheilijat sanovat. Viime kerran oksentelusta mainitsin ja lääkärini lupasi minulle osastolta mukaan jotakin tehokkaampaa (kallista) pahoinvointilääkettä, jonka nimi kyllä kerkesi jo karata mielestä. Ja Neupogenia saan jälleen piikittää (tai piikityttää) 12 päivää hoidon jälkeen.
Leikkauksestakin oli puhetta. Se voidaan tehdä aikaisintaan noin kuukauden kuluttua viimeisimmästä sytostaattihoidosta, joten näillä näkymin se ajoittuisi juhannusviikkoa edeltävälle viikolle. Kokopoisto ja kainalon tyhjennys on tällä sairaushistorialla edessä, muuta ei kannata kuvitellakaan. Mutta senhän oikeastaan jo tiesinkin. Jos pääsen leikkaukseen suunnitellusti ja kaikki sujuu hyvin, voin hyvinkin päästä kesäpaikkaan juhannuksenviettoon.
Ja sokerina pohjalla, huolimatta omista kokemuksistaan Pariisinmatkailusta lääkärini näytti vihreää valoa kesäkuussa suunnitteilla olevalle matkalle! Se ajoittuisi ihanteellisesti kolmisen viikkoa viimeisimmästä sytostaatista ja juuri ennen leikkausta. Ehkäpä nyt uskallan alkaa varailla hotellia ja katsella lentolippuja. Vai pitäisikö sittenkin varmuuden vuoksi lähteä junalla?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
HIENOJA UUTISIA - HYVÄ KITSUNE !!! Ihanaa, kun on tiedossa jotain muuta kuin labrassa ja lääkäreissä juoksemista. PARIISI mmmm kuulostaa mahtavalta.
VastaaPoistaLeikkausta ei kantsi jännittää. Se menee hyvin ! Ei sen jälkeisiä olotiloja voi ainakaan mun kohdallani mitenkään verrata näihin sytoihin. MUISTAT vaan rasvata haavaa ja PALJON ; )
pirtsikka
Junasta näkisi paremmin, mutta riittääkö matkaan varattu aika? Tekisi mieli sanoa, että mitä väliä, kunhan nauttii siitä mitä tekee. Hyvä että suunnitelmat selkenevät vähäksi aikaa, mutta kannattaako sitä tulevaisuutta vielä murehtia. Eikö se riitä että murehdit sitten jos tulee aihetta, muuten joudut senkin tekemään kahteen kertaan. Tämän sanoi ystävättäreni, kun pähkäilin samoja asioita kuin sinä nyt.
VastaaPoistaOnnittelut menossa olevan hoidon tehoamisesta, ehkä se vähän helpottaa pahan olon sietämistä. Jaksa vielä vähän. Asia ja tilanne kerrallaan, eiköhän se tässä vaiheessa riitä. Pitemmän aikavälin tulevaisuudesta ei meistä kukaan tiedä, mutta siitäkin selvitään. Tavalla tai toisella. Aurinkoa kevääseesi! rk
Hauska kuulla, että pääset matkaan! Kun tulevaisuudessa on jotain hauskaa suunniteltavaa ja odotettavaa, on aina vähän helpompi jaksaa vaikeita aikoja. Ja kun leikkauksen lisäksi on muutakin suunnitelmia kesäkuulle, ajatukset pyörivät välillä muuallakin.
VastaaPoistaPirtsikka, kiitos rohkaisusta, luulen että leikkauksen jälkeen ne isoimmat ongelmat ovatkin tuolla korvien välissä.
VastaaPoistark, vilkaisin mielenkiinnosta aikuisten interrail-lippujen hintoja ja ovat melkein kaksi kertaa lentojen hintaisia, että se siitä junailusta sitten. Lisäksi sellainen matkanteko voisi kuitenkin olla turhan voimille käyvää.
scaredy-cat, Pariisinmatkan kohtalo riippuu nyt vielä siitä, saanko matkarahat. Sen pitäisi piakkoin selvitä. Tosin en näe oikein mitään syytä miksi en saisi, kun on esitelmä kongressissa ja kaikki.
Hyvin etenee hoidot ja eiku matkaa varaamaan! Jännä, että olosi on kuitenkin ollut hyvä, vaikka hemppa on ala-arvoinen. Tsempit!
VastaaPoistaOnnea hyvistä uutisista, hyvin puree sytot !
VastaaPoistaKivoja matka- ja kesäsuunnitelmia, hyvä !
Hauskaa, että matka on mahdollinen!
VastaaPoistaTsemppiä huomiseen. Haleja!
Tuo matkasuunnitelma aiheuttaa ihan viherrystä.. Pistähän suunnitelmiin ja hoidot ja leikkaukset toteutettakoot sen mukaan:)
VastaaPoistaHyvä että veri ja olo ok! Huomista kohti urheasti..
Tee, elimistö tottuu myös siihen alhaiseen hemppaan, luulisin. Ja itsekin ehkä oppii vähän säätämään rasituksen määrää. Vaikka välillä olenkin juossut muutaman askeleen että ehdin bussiin tai ratikkaan.
VastaaPoistabetty, kiitos. Yritän keskittyä niihin kivoihin suunnitelmiin ja olla märehtimättä tulevaisuuden ikävämpiä kuvioita kun eivät ne sillä miksikään muutu.
Tintin, kiitos tsempeistä ja tervetuloa piipahtamaan iltapäivällä jos ehdit.
tiina, älä vielä viherrä kilpaa ruohon kanssa, katsotaan nyt ensin myöntääkö yliopisto minulle matkarahat (tai jos ei, tärppäisikö viikonloppuna lotossa) ;)
Voi, kun oli mukava lueskella, että hoidot ovat tehonneet. Reippaasti vain kohti leikkausta. Kyllä tähän tissipuolen peilikuvaan kuitenkin aika äkkiä tottuu. Ja mitä yhdestä tissistä jos henkikulta säästyy :-D
VastaaPoistaVirkistävää matkasuunnitelman tekoa!
Ei muuta ku Pariisiin!
VastaaPoista