Eilinen auringonpaiste houkutteli minut lähtemään kauppareissulle. Ostin itselleni jäätelön ja söin sen kotimatkalla. Kauppaan on matkaa vajaata puoli kilometriä ja kävelin hitaasti. Silti kotiin päästessäni lihakset olivat melkeinpä maitohapoilla, mutta aurinko ja ulkoilma virkistivät.
Tänään sen sijaan on ollut aamusta asti harmaata ja sateista. Tällaisella ilmalla voi hyvällä omallatunnolla pysyä neljän seinän sisällä. Valokuvatarrat pääsivät eilen loppumaan, joten kuvaprojektin jatkaminen ei onnistunut. Sen sijaan olen siivoillut hissukseen, valmistellut kotia vappua vastaanottamaan. Ei kaiken tarvitsekaan olla tiptop. Iltapäivällä piipahti Tintin tuomassa minulle uuden vappuhatun, eli toiveiden mukaan toteutetun 'sytomyssyn'.
Vointi alkaa hiljalleen parantua, niin kuin siivouspuuhanikin todistavat. Aikaisempien hoitojen jälkeen olen pyrkinyt mahdollisimman pian taas liikkeelle ja touhuamaan, mutta nyt on ollut pakko hidastaa tahtia. Alkuviikon olin kärsimätön ja kiukkuinen kun olo ei alkanut kohentua mielestäni tarpeeksi nopeasti. En jaksanut ajatella yhtään positiivista ajatusta ja se suututti minua vain entistä enemmän. Sitten tajusin, että aina ei tarvitse jaksaakaan. Tunteet tulevat sellaisina kuin tulevat eikä niitä voi järkeilemällä muuksi muuttaa. Sairastumisen aiheuttama kiukku, viha ja katkeruus ovat nekin ihan luvallisia tunteita. Parempi on päästää ne ulos kuin pullottaa ne sisälleen, jossa ne jäävät käymään kuin yli-ikäinen vappusima kunnes paine kasvaa liian suureksi. Sitten räjähtää ja sirpaleita ja sotkua on joka puolella.
Hauskaa vappua!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
"Parempi on päästää ne ulos kuin pullottaa ne sisälleen, jossa ne jäävät käymään kuin yli-ikäinen vappusima kunnes paine kasvaa liian suureksi. Sitten räjähtää ja sirpaleita ja sotkua on joka puolella." - Hyvin sanottu!
VastaaPoistaJa aina ei todellakaan tarvitse jaksaa. Hyvä, jos olosi vihdoin alkaa parantua ja voimat pikkuhiljaa palailla :)
Mukavaa vappua!
Ei tarvitse aina jaksaa! Mikä meitä naisia oikein vaivaa, taidetaan olla sellaisia Suorittajia, vaikka kuinka järki sanois että saa höllätä, niin on se vaan niin vaikeaa. Olisko sellaisia kursseja, mäkin voisin tulla... Sinä näytät kyllä jo olevan hyvällä tiellä!
VastaaPoistaKlara vappen !
Tähän mennessä luetun perusteella en osaa kuvitella sinua räjähtämässä ja sirpaleita lennättämässä, mutta missäs sen muualla voisi turvallisemmin tehdä, kuin omassa blogissaan!
VastaaPoistaEi niitä positiivisia ajatuksia käskystä tule. Jos kiukuttaa, niin kiukuttaa, ei sitäkään loputtomiin jaksa - onneksi. Parempi sekin, kuin jos mikään ei tuntuisi miltään.
Hyvä, että vointi tuntuu jo paremmalta. Tuntuu tyhmältä kehottaa, että jaksa vähän vielä, kun itse en olisi jaksanut tuotakaan. Mutta, ilon hippuja viikonloppuun, sinulle ja lukijoillesi!
Luojan kiitos joku muukin kihisee kiukusta ja mököttää... luulin jo, että olen ainut ihminen tässä maailmassa, joka sitä harrastaa ja vielä näin avoimesti blogissaan.
VastaaPoistaMinusta hyvä neuvo ja lausahdus sinultakin on, että aina ei tarvitse jaksaa. Se on niin totta. Tietysti silloin kun apinanraivokohtaus iskee, niin kaikki saa varmasti kyytiä! Nimimerkillä kokemusta löytyy.
Sairastuneena tulee mietittyä niin paljon ja lisäksi lääkkeet aiheuttaa tietynlaista heikkoutta/huonoa oloa jne.
Kerrankin minä saan sanoa: Mökötä vain, kiukuttele vain. Kyllä sieltä sitten taas noustaan aurinkoisempaan päivään. Mä tiedän.
minuu ainakin laitto megekiukuksi välillä se väsymys, heikkous, jota sytot sai aikaseks. Mutta se on niitten terkoitus. Jotta saadaan paha lyötyä sisältä!
Huh... tulipa tekstiä. Sori paasaus :) Viikonloppua!!