Ensimmäinen syöpäkvartaali on takanapäin, joten olisi kai sopiva aika luoda osavuosikatsaus. Kolmeen kuukauteen onkin mahtunut kaikenlaisia käänteitä ja mielialoja. Esitän ne nyt tiivistetyssä muodossa.
- patin löytyminen ja mammografian odottelu (minulla on syöpä. kuolenko minä? miten käy lapsen ja miehen? yritän olla ajattelematta sitä.)
- diagnoosin varmistuminen ja tarkemmat tutkimukset (epätietoisuus. kuinka levinnyt se on? kuinka aggressiivinen se on? millainen ennuste minulla on? mitä seuraavaksi tapahtuu?)
- hoitojen alkaminen (reippaina käymme rekkain alle)
- takapakki ja sytostaatin vaihto (ahdistus. toivo hukassa. leviääkö se nyt hallitsemattomasti? entä jos toinenkaan sytostaatti ei auta? alanko katsella paikkaa Honkanummelta?)
- ensimmäinen CEF takana, varovainen toiveikkuus (se tuntuu pienenevän?)
- sairaalareissu (oivallus että voin kuolla muuhunkin kuin syöpään)
- väliaikatulokset: kasvaimet pienenevät ja syöpä ei ole levinnyt (ISO HELPOTUS, toiveikkuuden, ilon ja tulevaisuuden paluu)
Alkaneen toisen kvartaalin näkymät ovat selvät toukokuun puoliväliin saakka. Kaksi CEF-hoitoa lisää, välissä pahoinvointia ja kontrolleita. Mitä sen jälkeen tapahtuu ja millä aikataululla on vielä avoinna ja riippuu hoitojen tehosta. Taisin joskus kuukausi takaperin arvella että sytostaatteja joudutaan vielä jatkamaan. Nyt sekä uskon että toivon olleeni väärässä. Ajatus vielä useammasta CEF-hoidosta suoraan sanottuna puistattaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
"Reippaina käymme rekkain alle" - kyseinen biisi on soinut välillä omassakin päässäni ;)
VastaaPoistaHih, mulla alkoi toi biisi soimaan päässä heti ku luin tuon kirjoituksen. Hassu biisi, en ole edes muistanut sitä aikoihin. Pitänee kaivaa esiin.
VastaaPoistaKauheasti on tapahtunut kvartaalissa. Paljon.
Jo pelkästään tuo erilaisten tunteiden kirjo lyhyessä ajassa riittäisi uuvuttamaan (elleivät hoidot tekisi omaa osuuttaan muutenkin). Ja on selvää, ettei niitä käsitellä "loppuun" ihan lyhyessä ajassa. Sisupussinkaan ei tarvitse aina olla sisukas, mutta on sentään hyvä, että tulevaisuus on taas näkyvillä! Ehkä epävarma, mutta niinhän se on loppujen lopuksi kaikilla - terveenä sitä ei vain ota samalla lailla huomioon.
VastaaPoistaMinulla, kun on nuo CEF-hoidot tuoreessa muistissa, voin hyvin samaistua tuntemuksiisi. Se on oikeasti pirullinen hoitojakso, mutta kyllä sinä sen kestät.
VastaaPoistaJa tiedä, että sivuoireet häipyvät aikanaan.
Nyt minulla 2 sädehoitoa käytynä, se on jo ihan mukava hoitojakso, ainakin näin alussa.
vaikka omista cef keikoistani on jo noin puolitoista vuotta..samaistuin täysin puistatukseen.Tuossa "listassa" ja tilannekatsauksessa sitä riittää ihmismieleen sulateltavaa.
VastaaPoistaVoimia taipaleellesi, peruna kerrallansa kuten kaverit tsemppaavat meillä toisiaan arjen kiiruissa(sopii mielestäni tähänkin:)
Kvartaali jo.. entisessä elämänmenossa neljännesvuosi olisi hurahtantut tuosta vaan? Miten paljon siihen voikaan mahtua tunteita, laidasta laitaan. Toivotaan seuraavalle kvartaalille riemun ja toiveikkuuden tunteita ylitse muiden!
VastaaPoistaKiitos teille kaikille kommenteista ja tsemppauksesta seuraaviin CEF-hoitoihin. Kyllähän niistä selvitään, totta kai.
VastaaPoistaKyllä tämä mennyt neljännesvuosi kaikkine käänteineen on tuntunut paljon pidemmältä ajalta. Nyt ajatukset osittain suuntautuvat jo sytostaattien jälkeiseen aikaan, ja seuraavat hoitovaiheet alkavat hiukan jännittää. Minullahan on leikkaus vasta edessäpäin.