Uusi pahoinvointilääke osoittautui melkoiseksi ihmeaineeksi. Ei ole tarvinnut tällä kertaa suorittaa uhreja posliinialttarille. Runsasta hikoilua ja uneliaisuutta on esiintynyt, ja toisaalta yöunissa on ollut toivomisen varaa, mutta pieniä riesoja ne ovat sen rinnalla että pahoinvointi on pysynyt poissa.
Viimeisen Emendin otin tänä aamuna, mutta tänään olo ei valitettavasti ole ollut ihan yhtä hyvä. Jostakin syystä tämä kolmas päivä CEF-hoidosta tuntuu aina olevan aika nihkeä. Paleltaa, kuvottaa ja veri jyskyttää korvissa pienimmästäkin ponnistuksesta. Sen verran näytin nenääni ulkona auringon pilkahtaessa että vein roskat. Muuten olen lähinnä lojunut sohvalla uuden peittoni alla ja välillä torkkunut. Telkkaristakaan ei tule mitään katsomaan houkuttelevaa. Nelivuotias pääsi onneksi päiväksi mummolaan ja mies on ollut omilla harrastusmenoillaan. Ei ole siis haitannut, vaikka en oikein mihinkään ole kyennytkään. Ja jos vanhat merkit paikkansa pitävät, huomenna on jo parempi päivä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Parempaa huomispäivää! Toivottavasti olo helpottaa. Olen seurannut blogiasi siskoni sairautta seuranneena. Ajatuksissa mukana.
VastaaPoistaEi muuta kuin hyvää pyjamapäivän iltaa ja parempaa huomista! Liian väsyneenä ei taida jaksaaa edes lukea? Onneksi sinulla on se uusi torkkupeitto. Lämmöllä, rk
VastaaPoistaTänään paistaa jo aurinko kirkkaalta taivaalta - toivottavasti sullakin on jo parempi olo. Leppoisaa sunnuntaita teille!
VastaaPoistaTodella hyvää lääkettä olet saanut kun ei tarvinnut posliinin kanssa keskustella. Aurinkoista sunnuntaita sinulle (toivon että siellä paistaa yhtä kauniisti kuin täällä)
VastaaPoista-Jaana
Kiitos tiuku, rk, Tee ja jaana toivotuksista, vointi on eilisestä huimasti parantunut ja aurinkokin pilkahteli välillä.
VastaaPoistark, olen ollut aiemmin innokas lukija, mutta viime aikoina olen huomannut että silloinkaan kun olo antaisi muuten periksi, en osaa keskittyä kirjoihin. :( Olen aloittanut useammankin kirjan tämän kevään aikana saamatta yhtään loppuun.