Tilaamani Buff-huivit olivat tulleet. Hain ne eilen postista ja otin ensimmäisen heti tänään koekäyttöön. Jotakin kevyempää olen kaivannut päähäni jo viikon, pari, ja Buffit ovat tosiaankin mukavia käytössä - kevyitä, hengittäviä ja moneksi muuntuvia. Kiitos vinkistä, Tee!
Vaihtelevia nämä kevätkelit, eilen postiin mennessäni ropsautti rakeita niskaan. Tänään sen sijaan aurinko paistoi siniseltä taivaalta vaikka kylmä tuuli viilensikin. Ensimmäiset krookukset ja sinililjat ovat alkaneet kukkia etupihalla. Tänään kotiin tullessamme nelivuotias huomautti että ruoho vihertää, ja niinhän se tosiaan tekee. Eipä olisi uskonut että ennätyskinokset sulavat näin nopeasti.
Vointini tässä uuden hoitojakson kynnyksellä on niin mainio, että välillä on suorastaan vaikea muistaa olevansa sairas. Ehkä se, että syöpä ei ole koko ajan päällimmäisenä mielessä, kertoo myös jonkinlaisesta tottumisesta tilanteeseen, siinä määrin kuin siihen on mahdollista tottua. Varmaankin myös välittömän kuolemanpelon väistyminen on auttanut asiaa. Ylihuomenna on kuitenkin edessä paluu sairaa(see)n todellisuuteen seuraavan CEF-hoidon merkeissä. Jos hyvin käy, tämä on toisiksi viimeinen hoito!
Samalla kun sytostaattihoidot lähenevät toivottavasti loppuaan, ajatukset ovat alkaneet askarrella tulevassa leikkauksessa. En ole koskaan aiemmin joutunut kokemaan viisaudenhampaan poistoa isompaa operaatiota, joten leikkaus jännittää jo sinällään. Mutta vielä enemmän mietityttää tietysti tulevaisuus leikkauksen jälkeen. Toivunko vielä kykeneväksi kenttätyöhön, josta nykyisessä ammatissani eniten pidän? Mitä sitten jos en toivukaan? Alaa voi tietysti vaihtaa vielä vanhemmallakin iällä, mutta miltei kaikki joskus harkitsemani vaihtoehtoiset ammatit edellyttäisivät kohtuullista fyysistä kuntoa ja ennen kaikkea toimivia käsiä.
Aikaista ja turhaa on tietysti murehtia tällaista, kun hoitotaivalta on vielä pitkälti edessä, ja yritän siitä itseäni muistuttaakin. Mikä lienee ihmismielessä, että se aina pyrkii hyppelemään asioiden edelle?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Kiva kuulla, että vointisi on hyvä ja jaksat nauttia kauniista keväisistä päivistä, eikä syöpä ole päällimmäisenä ajatuksissa.
VastaaPoistaKatsoin mainosvideon noista huiveista ja näyttävät kovin käteviltä.
Kivoilta näyttävät huivit, kävin mäkin kurkkaamassa.
VastaaPoistaLeikkaus on helppo nakki, kun siitä ei tiedä tuon taivaallista itse : ) Turha jännittää etukäteen, ammattilaiset hoitelee !
Ja sen jälkeen sitten askel kerrallaan, tiedä vaikka tämä toisi jotain uusiakin tuulia mukanaan, jotain uutta mitä et olisi muuten ottanut ohjelmaasi ? Aika näyttää millainen lintu tuhkasta syntyy... : )
Ja noista rajoituksista. Mulla ei itelläni muita fyysisiä rajoitteita ole kuin nyt juuri ilmennyt kirves-kielto... ja se ei nyt ole kovin paha. Lapionkin kanssa heiluin viime kesänä ja hyvin meni. Joten ei tässä ihan rammoiksi ruveta !
Tsemppiä toiseksi viimeiseen !
Tilu, nuo huivit ovat niin kivoja että niitä tulee varmaan käytettyä vielä sittenkin kun hiukset kasvavat taas. :)
VastaaPoistabetty, ainakin yksi uusi tuuli alkaa puhaltaa, mutta siitä lisää jahka sen aika on. Sen verran taikauskoisuutta minustakin löytyy, että en ala liikaa tulevaa suunnitella ja ehdoin tahdoin 'manata' taudinpiruja esiin.
Tsemppejä täältäkin toiseksi viimeiseen!
VastaaPoistaBuffivinkki on napattu yhdistyksen sivuilta ja tosiaan näitä tulee varmasti käytettyä, vaikka tukkakin joskus (toivottavasti) on päässä :) Itseasiassa suunnittelen jo toista tilausta..
Kädestä olin itse ainakin ihan turhaan huolissani - sillä on nyt jo hiottu, maalattu, imuroitu ja touhuttu ;) Tosin niitä repiviä liikkeitä ja painavia kantamisia olen yrittänyt vältellä. Mutta se käsijumppa kannattaa ottaa tosissaan. Oon nimenomaan lisännyt vähän vääntöä ja toistoa varsinkin niihin liikkeisiin, jotka aluksi tuntui hankalilta ja jumitti. Nyt jumppa ei tunnu enää missään ja kyllä fysioterapeutit Naikkarilla on sanoneet, että sen kyllä huomaa että on jumpattu kunnolla. Eli niitä kiristyksiä kyllä tulee, jos siitä puuhasta lintsaa.. En usko, että lintsaisitkaan kun asia on sulle tärkeä - vaan haluan sua rauhoitella, että asialle voi itse tehdä paljonkin.
Mullakin on tällä hetkellä ihan mainio olo! *koputtaa puuta*
Peukut on ojossa täälläkin toiseksi viimeiseen. Vähiin käy, ennenkuin loppuvat :)
VastaaPoistaOn se jännä tuo mielenmyllerrys.. minäkin olen aina ollut ihminen, joka valmiiksi miettii, miten asioitten pitäisi mennä taikka sitten niitä vaihtoehtoja, miten ne voisi mennä, jotta on varautunut kaikkeen. Taitaa enimmäkseen olla meidän naisten hommaa tuo pohtiminen tai sitten miehet tekee sitä salaa:)
Kyllä ne siitä varmasti suttaantuu ja leikkaukseenkin on täällä niin moni, jotka varmasti pitää peukkuja koko päivän pystyssä. (jos se nyt auttaa yhtään...)
Heih, tsemppiä täältä lähetän.
VastaaPoistaMietit tuota käden toimivuutta jälkeen leikkauksen. Sinulla ainakin on varmasti motivaatiota kuntouttaa itseäsi. Kunhan et rehki sitten liikaa (ai miten niin ennakoin liian pitkälle?). Tietyllä tapaa on hyväkin ennakoida asioita, mutta liian pitkälle ei varmaankaan kannata asioita miettiä.
Eihän koskaan tiedä, mitä elämä tuo tullessaan - sanoo hän, joka oli varma että mies tulee leikkauksestaan halvaantuneena takaisin. Ei tullut. Ehompana kuin ennen. Kunnes taas sukelletaan. Mutta sekin on tiedostettu, että alamäkiä tulloo meillä. Kroonikko mikä kroonikko.
Tee, Sanna ja Kiara, kiitos tsempeistä, ja Teelle vielä erikseen rohkaisusta käden kuntoutuksen kanssa.
VastaaPoistaItsekin olen pyrkinyt aina pitämään langat käsissä ja jos jotain tämä tauti on konkreettisesti opettanut niin sen että elämää ei vaan voi suunnitella pilkulleen. Kannattaa tarttua hetkeen, koska huomenna sitä mahdollisuutta ei ehkä enää ole.