maanantai 12. huhtikuuta 2010

Sanat hukassa

Aina taistelu syöpää vastaan ei pääty lääketieteen voittoon. Näin on nyt käymässä tännekin monia kommentteja jättäneelle Leen@lle. Sattuma tai sallimus järjesti niin, että kohtasimme ohimennen tammikuussa syöpätautien klinikalla. Silloin olimme kumpikin menossa luustokarttaan, ja jokusen sanan ehdimme vaihtaa odotushuoneessa. Toisiamme emme tietenkään silloin tienneet tai tunteneet, vaan tämä kohtaaminen selvisi vasta jälkikäteen blogin kautta.

Yhtä aikaa jouduimme myös sairaalaan reilut kolme viikkoa takaperin. Minun sairaalareissuni oli parissa päivässä ohitse, mutta Leen@n päivityksiä seuratessa alkoi rivien välistä hiljalleen selvitä, kuinka hänen todennäköisesti tulisi päättymään. Surulla olen seurannut hänen voimiensa vähenemistä. Kuitenkin hän on jaksanut yhä ajatella meitä muita blogimaailman asukkaita ja lopulta kertoa myös ne raskaimmat uutiset.

Vaikka ehdimme vain lyhyen aikaa tutustua näin virtuaalisesti, Leen@n rohkaiseva ja välittävä asenne ovat ehtineet tulla tutuiksi, samoin kuin hänen taitava sanankäyttönsä. Tänne vertaisvirtuaalimaailmaan tulee jäämään Leen@n jälkeen iso aukko.

8 kommenttia:

  1. Minäkin ehdin Leen@n tavata tuolla Kiasmassa ja noiden treffien jälkeen löysin hänen bloginsakin Tiinan blogin kautta. Kyllä tämä taas muistuttaa siitä, että syöpä on vielä tänäkin päivänä kuolemantauti. Kaikki eivät onneksi syöpään kuole, vaikka siihen sairastuisivatkin - mutta kyllä kaikilla sairastuneilla on oikeus surra ja pelätä pahinta. Ja tehdä asioita, jotka tuntuvat tärkeiltä siltä varalta, että lähtö onkin lähellä.

    VastaaPoista
  2. olen sanaton ; (
    pirtsikka

    VastaaPoista
  3. Meitä on monta, joita Leenan tilanne koskettaa.
    Hyvin vahvasti.
    Sinulla jokaiseen päivääsi voimaa ja valoa.

    vintti

    VastaaPoista
  4. -Höh, tämä lukihäiriöinen ei osaa enää kirjoittaakaan..
    Sinulle..

    vintti

    VastaaPoista
  5. Leenan tilanne on puhutellut suurta joukkoa. Hiljaisina ja myötäeläen saamme seurata elämän vähittäistä hiipumista. Yhdessä jakaen sekin on kuitenkin helpompaa.

    VastaaPoista
  6. rk, kiitos kysymästä, minulle ei kuulu oikein mitään. Voin ihan hyvin. Tämän viimeisimmän postauksen jälkeen on vain tuntunut jotenkin vaikealta kirjoittaa blogiin, mutta palaan varmaankin asiaan viimeistään ensi viikolla seuraavan hoidon tietämillä.

    VastaaPoista
  7. Samaa olin aikeissa tulla tänne kyselemään, kun useamman kerran päivässä tulee kurkattua, olisiko mitään uutta edes täällä kommenteissa. Kiva, että voit hyvin ja kiitos visiitistä :)

    VastaaPoista