Tuli sitten kutsu rintakirurgiselle. Lääkärini jo viime käynnillä lupailikin lähetettä minulle pistää sinne päin, joten HUS:n kuori päivän postin seassa ei yllättänyt kuin korkeintaan toiminnan nopeudella. Aika on tietenkin juuri sille viikolle, jolla haaveilen olevani Pariisissa. Tosin maanantaina ja aamupäivällä, että ehkä voisin ajatella matkan lykkäämistä sunnuntaista maanantaihin. Vaikka eipä niistä yliopiston matkarahoistakaan ole vielä mitään tietoa. Päätösten pitäisi tulla tämän kuun loppuun mennessä, viime tippaanpa niitä panttaavat.
Tänään päätin lopettaa kiukuttelun ja tyhjäntoimittamisen. Muistin että minulla on kasoittain valokuvia odottamassa arkistoimista - sekä omat hääkuvat että kaikki pojan kuvat syntymästä saakka - ja pari tyhjää albumiakin. Aloitin pojan vauvakuvista ja useamman tunnin niitä jaksoinkin liimailla. Pääsin helmikuussa syntyneen jälkeläisemme elämäntaipaleella peräti kesän lopulle, puolen vuoden korkeaan ikään asti. Pojasta on otettu varmaankin enemmän kuvia ensimmäisten muutaman elinkuukautensa aikana kuin minusta koko lapsuudessani. Vielä jäi albumiin silti tyhjiä lehtiä, ja kuoriin niputtain kuvia, joista voin jatkaa toisen kerran.
Valokuvien käsittely on samalla matkailua muistoihin. Kuvia onneksi tulee otettua enimmäkseen iloisista ja onnellisista hetkistä. Jonkinmoinen haikeus niitä läpi käydessä asettui kuitenkin seuraksi. Vauvakuvat muistuttivat siitä, että jos asiat olisivat menneet toisin, olisi meillä ehkä tänä vuonna ollut toinen sellainen hassun pieni ja täydellinen ihmisentaimi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Hei, toivottavasti reissusi onnistuu kuitenkin, kirurgin ajasta huolimatta. Voisitkohan soittaa ja kysyä olisiko mahdollisesti aikaa edelliselle viikolle ? Tiedän kyllä että nämä ajat ovat kortilla, itsekin jätin mieluummin menot väliin kuin lääkäriajan. Mutta näin tärkeä meno, niin voisi sovitella ?
VastaaPoistaValokuvien katselu on haikeaa, siinä tajuaa ajan kulun ja katoavaisuuden, mutta jotenkin myös terapeuttista. Toisen ihmistaimen kaipuuseen ei löydy sanoja... hienoa että kuitenkin uskallat kirjoittaa näinkin arasta asiasta.
Voisit kyllä soittaa ja kysyä tuon ajan siirtämistä ja jos se ei onnistu, niin sitten muutat niitä matkasuunnitelmia.
VastaaPoistaKuvia on meilläkin lapsesta ihan varmasti jo ensimmäisten puolen vuoden ajalta otettu enemmän kuin meistä vanhemmista koko lapsuuden ajalta yhteensä. Tosin digikuvista ei ole teetetty yhtä ahkerasti paperikuvia. Tuohon toisen lapsen kaipuuseen ei tosiaan löydy lohdutuksen sanoja.
(((Halaus)))
VastaaPoistaMeillä on esikoisesta otettu aivan tolkuton määrä kuvia, ja liimattu ehkä parin ensimmäisen elinkuukauden aikana otetut. Pikkusisaruksista ei sitten olekaan otettu kuvia ihan samaa tahtia... Paitsi nyt reilun vuoden aikana olen yrittänyt räpsiä pikkupokkarillani ihan arkisiakin otoksia, ettei aina tulisi otettua vaan niitä sukujuhlakuvia.
Hih :" Tänään päätin lopettaa kiukuttelun ja tyhjäntoimittamisen"... NIIN MINÄKIN!! Ehkä tuolla auringollakin oli jotain osuutta asiaan!? Mene ja tiedä.
VastaaPoistaValokuvat on ihania. Mieli matkaa pitkän ajan taakse niitä katsellessa.. kaikkea sitä sitten muistaakin.
Kivaa oloa :)
Kun olet saanut teidän kuvat hyvään järjestykseen, niin voit tulla meille jatkaan. Vanhimman kohdalla olen jossain 2 vuoden, nyt hän on 21 v. Keskimmäisen kohdalla menossa 6kk ja hän on nyt 19 v ja nuorimmaisen kohdalla olen vasta ristiäisissä, mut onneksi hänellä on ikää vasta 4 v. Eli urakkaa on.
VastaaPoista-Jaana
ITselläni ei lähes vuoden sairasloman aikana ollut "aikaa" laittaa kuvia. Luulenpa, että väistelin hommaa juuri siksi, että halusin pitää ajatukset aisoissa. On se vaan niin nostalgista puuhaa tuo kuvien katselu. Mutta varmasti se on myös terapeuttista..
VastaaPoistaMonenlaista luopumista tämä syöpäily sisältää. Niin kuin senkin, ettei saa (ehkä) (enää) lapsia. Siinäkin on yksi suru surettavaksi muiden joukossa.
Pidän peukkuja pariisille!
Valokuvahomma on meikäläisellä kans ihan hakusessa. Albumeja on tyhjillään tullut toiverikkaasti ostettua ... läjäpäin kuvia ties missä laatikoissa, huh huh. Onneksi nykyään tykätään tietokonekuvista eikä paperisista ; )
VastaaPoistaMuistot kultaa vai millain se sanotaan, on se kiva kyllä kuvia katsoa ja antaa ajatusten vaipua muistoihin, sieltä ne aivokopasta löytyvät.
Pidän peukkuja Pariisille !!! HAUSKAA VAPPUA !
pirtsikka
Eiköhän sitä poliaikaa voi siirtää. Pariisi kuulostaa paljon kiinnostavammalta!
VastaaPoistaOnneksi digikuvia on paljon helpompi deletoida, kuin paperikuvia repiä. Totta, kuvien selaaminen on kivaa, mutta joskus haikeaa ja surullistakin. Sekin vaatii sopivan ajan. Ei viitsittäisi puhua nyt niiden järjestämisestä ja liimaamisesta.
Hauskaa Vappua!
betty ja Tee, itsellekin tuli kyllä mieleen että voisin yrittää vielä siirtää aikaa edelliselle viikolle, mutta odottelen nyt sitä matkarahapäätöstä, koska siitä riippuu koko lähtö... Jos en pääse lähtemään, suotta aikaakaan rukkaamaan.
VastaaPoistaKissaemo, kuopuksestanne on sentään jokunen kuva, meillekin on niitä päätynyt. Juuri eilen katsoin että nekin voisi sijoittaa albumiin, jossa vanhempien lasten vauvakuvat jo ovatkin.
Sanna, ties vaikka olisi aurinko vaikuttanut. Tai kiukkupölypilvi hälvennyt. Valokuvien katselu on halpaa matkustamista, ja ekologistakin vielä. :D
jaana, kesken jäi urakka minultakin, eikä jatku toviin koska kiinnityskulmat loppuivat... saa nähdä milloin jatkuu.
tiina, viime päivinä tuntuvat nuo kaikki oheissurut oikein pulpahdelleen pintaan, isommat ja pienemmät. Ehkä se johtuu siitä, että ei enää koe olevansa välittömässä hengenvaarassa. Kiitos peukuista!
pirtsikka, minä olen mennyt teettämään kuvista parhaimmat myös paperille, ihan siltä varalta että jos ne digitaaliset pääsevät jotenkin tuhoutumaan (vaikka niistäkin on vähintään yhdet kopiot kaikista). Että en sitten tiedä ovatko nuo paperikuvat yhtään vähentyneet.
rk, vanhoihin valokuviin on tosiaan vähän hassu suhde, jotenkin niitä ei pysty heittämään pois, vaikka niitä ei koskaan kaivaisi sieltä kaapista katseltavaksi. Olen kyllä todella huono myöskään deletoimaan digikuvia ellei otos ole selkeästi epäonnistunut...