maanantai 1. maaliskuuta 2010

Maanantaiaamu

Heräsin omia aikojani ennen seitsemää eikä nukkumisesta enää mitään olisi tullut. Niinpä odottelin kunnes osasto aukeaa klo 7.30 ja soitin heti "omalle" hoitajalleni, joka lupasi ottaa pattini huonon käytöksen puheeksi lääkärin kanssa. Minulle soitellaan sitten osastolta päin. 

En ole pitkään aikaan nähnyt syöpäunia, mutta viime yönä näin unta että minulla oli taas hiukset, polkkapituiset. Unessa ne alkoivat lähteä sytostaattien takia, ja irtosivat niin isoina tukkoina että päähän jäi kaljuja kohtia. Oikeastihan ne harvenivat aika tasaisesti joka puolelta. Nyt näyttää suorastaan siltä että hiukset - tai sänki - olisi hiukan tuuhentunut hoitojen välissä. Ihan siistiltäkin tuo siilitukka voisi näyttää ilman yrityksiäni kotiparturointiin, jotka jättivät sinne pari melkein paljasta lovea. Peilikuvaani siilipäänä en silti oikein ole tottunut. Huolimatta siitä mitä siskoni sanoi, itselleni se tuo mieleen pikemminkin Bruce Willisin jonkun toimintaleffan loppupuolella.

Nyt lähden laittamaan perheelle aamupalaa, pojalla on nelivuotisneuvola puoli kymmeneltä. Onneksi meillä on terveysasema vain kivenheiton päässä, koska ulkona taitaa sataa vettä. Talvi on kai sitten ohi.

7 kommenttia:

  1. Hyvä kun sait soitettua sinne polille! Toivottavasti ottavat sinuun pian yhteyttä ja saat lääkäriajan mahdollisiman nopeasti jotta hoitosuunnitelmaa päästään tarvittaessa päivittämään.
    Tsemppirutistus!

    VastaaPoista
  2. Turussa ainakin sataa lunta :D Toivottavasti tosiaan pääset pian lääkärille. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  3. "Bruce Willisin jonkun toimintaleffan loppupuolella" Hih ;D)

    VastaaPoista
  4. Apuva! Olen vähän kommentoinut.....

    VastaaPoista
  5. Ei hätää Terhi, poistin ylimääräiset postaukset. :D

    VastaaPoista
  6. Mies muuten lohdutti että en sentään ihan niin pahalta näytä. ;)

    VastaaPoista
  7. Tuli siis todistettua, että sitä itse näkee vaan ne huonot puolet ja mies/muut voi nähdä edelleen ne hyvät ;)

    VastaaPoista