lauantai 6. maaliskuuta 2010

Jälleen kotona

Kylläpä virkisti mieltä olla hetki poissa kotinurkista!

Oli ihanaa tavata ystävää. Olemme tunteneet jo kaksi vuosikymmentä, ja siinä ajassa on ehditty mennä läpi kaikenlaisesta. Ystävyyskin on välillä ollut kokeessa, mutta selviytynyt ja vahvistunut. Monta tuntia tuli puhuttua asioita läpi lasten mentyä nukkumaan, hänen ja minun.

Perjantai oli upea aurinkoinen päivä, joten tuli ulkoiltua useampaan otteeseen. Parin kevättalven säässä tehdyn kävelyn lisäksi kävimme ratsastamassa läheisellä tallilla. Harrastin ratsastusta teini-ikäisenä, mutta pääkaupunkiseudulle muuttamisen jälkeen harrastus sai kalleutensa takia jäädä. Opiskelijalla ei ollut siihen varaa, ja vaikka haaveilin vuosia aloittavani ratsastuksen jälleen, aina oli muita, tähdellisempiä rahareikiä. Olisiko siitä nyt pari vuotta aikaa kun lopulta kapusin uudestaan hevosen selkään toistakymmentä vuotta kestäneen tauon jälkeen tuolla samalla tallilla jolla eilen kävimme, ja sen jälkeen lähes jokaisella vierailulla olemme käyneet ratsastamassa. Ei ole hevosen ohjaaminen ihan niin kuin pyörällä ajo, mutta vähitellen jotakin tuntuu palailevan mieleen. On hieno tunne kun yhteinen sävel ratsun kanssa löytyy. Nyt lihaksia särkee, ja huomenna varmasti vielä enemmän, mutta se on hyvää särkyä.

Kotiinpaluun myötä palasivat ikävä kyllä myös huolet. Olen edelleen hirvittävän väsynyt, ja pelkään veriarvojen olevan huonot. Tiistaina saa taas pitää peukkuja että saan kokeista sellaiset tulokset, että lääkäri näyttää vihreää valoa torstain CEF-hoidolle, jota odotan jo kärsimättömästi.

11 kommenttia:

  1. *Peukuttaa vimmatusti*

    VastaaPoista
  2. Peukkuja pidetään!

    VastaaPoista
  3. Minäkin toivon kuntosi puolesta parasta. Tuo ystävien tapaaminen on mahtavan virkistävää, etukäteen ajateltuna asia saattaa tuntua rasittavalta, lähteä taas ja puuhata jotain, mutta hyvässä seurassa vaivat unohtuvat ja olo, varsinkin henkinen sellainen, kohenee huippuunsa, ei siinä peinet krempat tunnu. Kiva kun sait tuollaiseen virkistykseen mahdollisuuden.

    VastaaPoista
  4. Terhi, rk ja Leen@, kiitos ja korjaus: peukutuspäivä onkin keskiviikko, muistin väärin - onneksi katsoin kalenteria.

    Terhi, mahdatko olla tulossa keskiviikon nuorten tapaamiseen?

    VastaaPoista
  5. Peukutan koko viikon samointein ;) En pääse keskiviikkona, kun mies on iltavuorossa ja pojallakin on uimakoulu - ellei tämä nuha sitten pidä meitä peräti kotosalla.

    VastaaPoista
  6. Mukavalta kuulosti ystävän ja myös ratsun tapaaminen, kiva ! Leena@ vei täysin sanat suustani: tuntuu ensin rasittavalta, mutta antaa sitten kuitenkin paljon enemmän kuin ottaa ! Itsekin juuri kokeilin.

    Peukkuja pidetään keskiviikolle !

    VastaaPoista
  7. JES KITSUNE peukkuja pidetään ja vahvasti ! Meikkä - pirtsikka - on ylä- ja alamäkeä edelleen ... perjantaina kuulen leikkauksen jälkeiset tulokset - HUI sentään. Tänään sain radiologin lausunnon "kauan odotetusta" rinnan magneetista - tuumorialue 60 x 60 x 40 ja yksi imusolmuke laajentunut 30 mm. YÄK YÄK. Onko kaikki sitten ollut sitä itteänsä, saan kuulla. Myös sain leikkausepikriisin ja siinä oli niistä mun mainitsemistani sappikivistä, että POTILAAN TIEDOSSA kuvantamisessa havaitut sappikivet ja siksi laitetaan lähete kirran polille ... se tapaaminen on 9.4. VOI VIETÄVÄ tämän taudin kanssa. Yleiskäsitys tästä taudista on, että "just hyvä, lääkkeet on keksitty ja tilastollisesti parantuminen erinomaista" ja sitten kun enemmän tutustuu, niin puistattaa ainakin minua. Mutta kuten sanottu, hyvä, että välillä on niitä ylämäkiä. Kitsune, kiva, että sullakin oli hyvä miniloma ja pääsit ratsastamaan. Pidän sulle todella peukkuja. T: tänään taas punkiossa ollut pirtsikka

    VastaaPoista
  8. Terhi, harmi että et pääse - olen itse vähän kahden vaiheilla mennäkö vai eikö mennä...

    betty, niinpä niin, aika usein jo terveenäkin minua vaivasi se että ihmisten tapaaminen tuntuu toisinaan väsyttävältä. Saati sitten nyt. Vaikka sen tietää että seura virkistää mieltä. Välillä vaan tuntuu että itsestä ei ole mitään annettavaa, paitsi näitä tautisia kuulumisia. Kuka niitäkään jaksaa koko ajan, sen enempää kuunnella kuin kertoakaan.

    Pirtsikka, kiitos peukutuksista ja tsemppiä ja peukkuja itsellesikin perjantaille.

    VastaaPoista
  9. Miniloma, heppaliikunta ja ystävän kanssa istuskelu kuulostaa mitä parhaimmalta terapialta!

    Pidän täällä omalla lomallani sinulle peukkuja! Väsy voi johtua puuhaamisestakin.. lepää ja syö monipuolisesti, multitabsi päivittäin.. näin itseäni neuvottiin ennen verikoetta. Niin, ja sitä tuorekurkkua..

    VastaaPoista
  10. tiina, saisikohan tuohon heppaterapiaan ystävän luona jonkun määrärahan... :D

    Ai sinulle suositeltiin multitabsia? Mulle taas on monelta suunnalta sanottu että mitään vitamiini- tai rautalisiä ei pidä ottaa etteivät vain haittaa sytojen tehoa jotenkin.

    VastaaPoista
  11. KITSUNE - pirtsikka tervehtii - jeps mulle on kerrottu myös, että pitää olla tarkkana noiden vitamiinien kanssa, kun myrkyt voi aiheuttaa jotakin lisäjuttuja kehossa. Ite ajattelin kysästä lääkäriltä suoraan, että mitä voin syödä. Tällä hetkellä, kun vietän elämää ENNEN SYTOJA syön Multitabsia, Ido E-vitamiinia, Kalsiumia ja D3 -yhteistabletin ja C-vitamiinia SEKÄ TIETYSTI lactoseven aamulla ja illalla ja magnesium illalla - KAUHEE MÄÄRÄ ; ) saapi kattoa mitä onkologi käskee heittää sivuun - tottelen kyllä. Olin kävelemässä auringon paisteessa 45 min. IHANAA ! Eilen suutuin eräästä typerästä asiasta (ei läheisille, tutuille vaan) ja SAIN UUTTA PUHTIA. Päätin, että perkele (anteeksi kirosana, mutta päätin niin vahvasti) sentään, vielä ei ole mun aikani, on niin paljon sanottavaa ja tehtävää. SISULLA JA SYDÄMELLÄ KITSUNE - näillä mennään ; )
    pirtsikka

    VastaaPoista