perjantai 14. toukokuuta 2010

Onko se ohi?

Pitkän ja kylmän kevään jälkeen tuntuu siltä, että kesä tuli kertaheitolla. Lehdet puissa ovat kasvaneet ihan parissa päivässä. Rakastan kevään ja alkukesän hennonvihreää väriä. Tänään lämpömittari kiipesi jo melkein hellelukemiin, meillä on varjon puolella +23.

Viime yön nukuin huonosti ja aamupala ei tänään oikein maistunut. Huono olokin oli. Hoitojännitystä. Linnut lauloivat aivan pakahtumaisillaan kun kävelin bussipysäkille. Kerrankin matka meni sujuvasti ja aivan ennätysnopeasti, kotoa Meilahteen reilussa puolessa tunnissa, kun tavallisesti matkaan saa varata kolme varttia ja pahimmillaan siihen voi vierähtää tuntikin.

Eilinen arkipyhä vaikutti niin, että minulla oli tänään eri huone ja eri hoitaja kuin kolmella viime kerralla. Omahoitajani ei tainnut olla työvuorossakaan. Se hiukkasen harmitti, koska olisin halunnut kiittää häntä hyvästä hoidosta. Muuten kaikki sujui vanhalla rutiinilla. Tiputus tehtiin tällä kertaa oikeaan käteen, koska vasemman suonet ovat aikaisemmista hoidoista niin kipeytyneet ja kovettuneet. Hoitajalta sain neuvon että kipeytyneitä suonia voi koettaa hoitaa sivelemällä kämmenselkään ja käsivarren aristaviin kohtiin Hirudoidia. Täytyypä kokeilla, jahka taas apteekkiin asti pääseen.

Istuessani siinä tippatelineeseen kahlehdittuna lääkärini kävi moikkaamassa ja toi sairaslomapaperit. Ensi viikolla täytyy ne kiikuttaa Kelaan että päivärahan maksu jatkuisi takkuilematta. Hoitajalta pyysin vielä viimeisimmän ultralausunnon ja verikoetulokset. Ensimmäistä kertaa - sikäli kuin tiedän - minulta mitattiin myös syöpämarkkerit, S-CEA ja S-CA15-3. Lääkärini ei niistä eilen mitään maininnut, mutta saattaa olla että tulokset eivät olleet valmiina, labrassa ainakin epäiltiin ehtivätkö ne tulla. Näkyivät kuitenkin olevan viitearvojen rajoissa, mikä lienee hyvä merkki.

Kotimatkalle otin oikein taksin. Olin jo ehtinyt sen päättää muutenkin ottavani, kun köröttely ensin ratikalla, sitten bussilla ja kävely pysäkiltä kotiin jo viimeksi kävivät niin voimille, mutta minulle selvisi vielä lisäksi että olen oikeutettu Kelan matkakorvaukseen. Jotenkin oppaita lukiessani olin jäänyt siihen uskoon, että taksimatkoja korvataan vain pitkämatkalaisille, mutta ei, kotimatka hoidon jälkeen korvataan kaikille. Mitä tästä taas opimme: aina kannattaa kysyä.

Nyt istun tätä kirjoittamassa lasitetulla parvekkeellamme hellemekko päällä ja Tintin virkkaama lierihattu päässäni. Otsikko kuvastaa hyvin tunnelmiani tällä hetkellä. En uskalla vielä luottaa, että tämä olisi nyt tässä. Pelkään takapakkia. Siksi en ole pojallekaan vielä sanonut, että äidillä oli nyt viimeinen lääkehoito. Mutta ken näkee, se uskoo, ja ken elää, se näkee. Seuraavat viikot aion nauttia elämästäni ja olla pohtimatta liikaa tulevaa.

9 kommenttia:

  1. Nautihan nyt elämästä! Ainakin mahdollisuuksien mukaan. Toivottavasti psyyke pitää nyt pahimmat olot loitolla ja jos ei, niin toivotaan että tämä oli ainakin nyt tässä. Aurinkoa päiviisi :)

    Nuo syöpämarkkerit alkoivat vähän mietityttämään - niitähän olisi voinut tietysti mullakin mittailla, kun sitä hoitovastetta ei muuten seurailla...

    VastaaPoista
  2. Tee, lueskelin nuo HUSLabin kuvaukset noista markkereista ja eipä ne näköjään välttämättä kerro mistään mitään. Eli arvot voi olla ok vaikka syöpä olisikin esim. leviämässä. Mutta päätin nyt kuitenkin uskoa että arvot on ok koska syöpä on saatu nitistettyä.

    Aurinkoa onkin luvassa, meille kaikille. :)

    VastaaPoista
  3. Se tunne on kyllä erikoinen yhdistelmä, kun on niin mahdottoman onnellinen että se on ohi, ja kuitenkin samalla joku koputtaa pään sisässä, että älä nuolaise ennenkuin tipahtaa. Mutta on se ohi ! Pahin on ohi, ei leikkaus ja säteet oo mitää sytoihin verrattuna. Juhlithan vähän edes... skumppaa? Minä juhlin skumpalla, ja sitten jouduin sohvalle makuulle kun juhlajuoma pyrki ylöspäin...

    Markkerit on mielenkiintoinen juttu, jota en ymmärrä. Toisilta otetaan ja toisilta ei. Kysyin joskus miksi multa ei oteta, mutta jäin siihen käsitykseen että kyse on jostain salatieteestä. Sinun markkerisi tarkoittavat sitä että ohi on. Piste.

    "Rakastan kevään ja alkukesän hennonvihreää väriä" - sama juttu ! Otetaanpa siitä nyt ilo irti, nyt on juuri sen aika !

    VastaaPoista
  4. Tässä uskalla enää edes onnitella, tuollaisen otsikon jälkeen. Uskotaan ja toivotaan ja peukutetaan tai seisotaan vaikka päällään, ihan mitä vaan, että se olisi nyt ollut tässä.

    Ehdottomasti ykkösvuodenajan ykköspäivät nyt. Miten aurinko ja tuo hento ja monensävyinen vihreä voikin tehdä mielelle ja aisteille niin hyvää. Nautitaan ja hengitetään nyt joka solu (paitsi ne) täyteen tätä kevättä.

    Iloa ja auringon lämpöä viikonloppuusi!

    VastaaPoista
  5. Minun tuttavani oli myös tänään Meikussa ja sai vähän huonoja uutisia. Lääkäri on loppukuusta ja sitten kaiketi selviää tarkemmin miten edetään.
    Tuo tuttavani asuu lähes keskikaupungilla, mutta kulkee taksilla. Saa myös kela-korvauksen matkoista. Osalla takseja on sopimus, että kyytiläinen maksaa vain omavastuun ja taksi hoitaa korvauksen kelasta. Syöpämarkkerit otetaan tietääkseni häneltä joka kerta. Viimeksi kun olivat nousseet, niin aloitettiin heti uusi sytokuuri.
    Toivottavasti kesästäsi tulee hyvä ja syöpä pysyy poissa.

    VastaaPoista
  6. betty, sen verran on kiikkerä olo pahoinvointilääkkeistä huolimatta että taidan suosiolla jättää skumpan vähän myöhempään - olisipa sääli jos siitä menisi maku!

    rk, tuo vihreys tosiaan tekee sielulle hyvää.

    Tällainen minä vain olen, etten osaa vielä antaa itselleni lupaa tuulettaa, kun on vielä leikkaus ja sädehoidot edessäpäin. Mutta toiveikas olen. :)

    VastaaPoista
  7. Anitta, tuntuu aina kurjalta kuulla toisten huonoja uutisia, toivottavasti tuttavasi saa sytoista apua.

    VastaaPoista
  8. Moro Kitsune ! Pirtsikka puolen krouvin matkassa satuhoidossa. Mulla oli myös eri hoitaja, mutta hyvin meni. Vain kaksi kertaa jouduttiin suonta hakemaan ja kynsilakkaa oli NELJÄ kerrosta sekä varpaissa että sormissa. Jäätossut ja jäähanskat tietysti ; ( ja eväänä gojimarjoja ja kaiken maailman siemeniä, mukamas terveellistä. Sain hoitajalta heti mehujään, kun pyysin jäitä ; ) Eka kerta ! Ja sitten valitin (tahallani tietty) taas siitä mahdollisesta KAUHEASTA pahoinvoinnista, mikä minulle cefistä tulee ja sain Emeden 3 pilleriä, yksi tunti ennen hoitoa ja kaksi seuraavina päivinä ja normit pahoinvointilääkkeet päälle, jos tarvetta.
    Kuulumisia; yksi rouva sanoi, että hänelle on sanottu, ettei niin kauheesti kannattais käsillä alaspäin liikkeitä tehdä ... tiedä häntä/
    toinen rouva sanoi, että hän on uinut ja juossut ja tehnyt puusavottaa eikä missään tunnu/ kolmas kertoi saavansa 6 cefiä heti alkuunsa,taxotereä ei edes tarjottu ... / neljäs kertoi hänelläkin olevan keuhkoissa asbestoosia, sanoi että varmaan mullakin - oliskin ihan mitä vaan muuta kuin tota potaskaa ...
    Ihana ilma - olin kävelyllä tyttäreni kanssa. Eilen leivoin epäterveellisä mukamas bebe-leivoksia, rasvaa ja sokeria penteelesti, mutta ulkonäkö jostain revitty. Kortisonit pistää riehumaan ; )
    HYVÄ FILOSOFIA KITSUNE ! MEIKÄLLÄ MYÖS SAMA ! Syököön potaska naista, mutta yritetään aina AJATUKSEN VOIMALLA syventyä ihan mihin vaan muuhun. Mun tuttu (8 vuotta sitten hoidettu rintasyöpä pois päiväjärjestyksestä ja nyt uusi tissi ; ) )
    sanoi mulle heti alkuunsa, että UNOHDA SE PENTELEEN SUSI, HEITÄ JOHKIIN NURKKAAN JA SUPISTA SE JA TEE KAIKKEA MUUTA IHAN MITÄ SIELU SIETÄÄ !!!
    Naatiskellan, naatiskellan ja kortisonihigh;n voimin pestään lakanoita jne.
    pirtsikka

    VastaaPoista
  9. Pirtsikka, en voi kuin sanoa että sulla on loistava asenne! Lakanoita ajattelin pestä huomenna jos voimat antaa myöten. Ja mulle sanoi lääkäri että saa syödä mitä vaan mikä maistuu, eli vaikka bebe-leivoksia!

    VastaaPoista