Hiljaisuus ja alakulo on ollut vallalla monissa blogeissa viime päivinä. Itsekin olen ollut viime päivät melko väsynyt ja välillä hiukan huonovointinen. En tiedä onko tämä sitten psykosomaattista, yököttää jo valmiiksi ennen hoitoa? Ylihuomenna on taas vuorossa verikokeet ja lääkärikäynti, perjantaina sitten se toivottavasti viimeinen CEF(ainakin tällä erää), jos veriarvot antavat myöten. Hemoglobiini hiukan huolestuttaa, se kun oli väliverikokeissa kovin matala. Lääkärille on taas vaihteeksi lista kysymyksiä, leikkauksen jälkeinen aika askarruttaa.
Eipä tässä sen kummempia kuulumisia tällä kertaa, tuntuu ettei edes ajatus kulje.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
VOI KITSUNE - se on sitä kevätväsymystä ja mieli maassa, kun on kylmää, koleaa ja ainakin turun puoles kosteaa.
VastaaPoistaVaikka meikällä vasta 1/3 satuhoitoa takana ja 2/3 edessä, niin todellakin jännittää ... nuo hoidot kertakerralta kaiketi tulevat yököttävimmiksi, vaikka pitäisi mokomiin rutinoitua. Pirulliset haittavaikutukset kaiketi tekevät sen, ettei rutinoidu. Meikällä kans verikokeet ylihuomenna ja perjantaina saa kylläkseen, mutta en vielä cefiä.
Toivottavasti hb:si on kohdillaan !!!!!
Hyvä, että sulla on kysymyslista valmiina !
Taistelutahtoa !!
pirtsikka
Väsy ja alakulo ovat olleet blogipiirissä ihan fyysisesti aistittavissa viime päivinä, eikä varmaan vähiten siksi, että syöpä vei jo ystäväksi ja tutuksi tulleen kirjoittajan. Mutta ei auta, eteenpäin on räpiköitävä, tuntuu miltä tuntuu. Kurjaa toivottaa parempaa oloakin, kun siitä seuraa hoito ja huonompi olo taas. Ei ihme jos mieltä askarruttaa. Kysymyslista on hyvä. Vastaanotolla kun rutinoitunutkin (!) potilas voi unohtaa just sen tärkeän. Toivottavasti lääkärilläsi on sinulle runsaasti aikaa ja paljon viisautta.
VastaaPoista******
P.S. G-mailiini voi lähettää blogilaisten tervehdyksiä L:@:lle. Vien ne kukan kanssa hänen siunaustilaisuuteensa.
Sulla on jo niin monta hoitoa takana, että se palautuminenkin lienee jo hankalaa. Taistelutahtoa ja ainakin riittävän hyviä veriarvoja sulle! Olet jo kestänyt ison satsin!
VastaaPoistaVälillä on jaksaminen tiukilla tähän aikaan vuodesta, vaikka ihan perusterve olisikin. Ei siis ihme, että väsymys painaa rankkojen hoitojen välissä. Toivottavasti veriarvot ovat kohdillaan ja hoito pääsee jatkumaan sunnitellussa aikataulussa.
VastaaPoistaHaleja!
Kyllä uskon että voi olla osaksi psykosomaattistakin, muistan että varsinkin viimeinen CEF herätti tunteita laidasta laitaan. Mulla oli mukana Pandan suklaarusina-aski viimeisessä sytossa, ja niin hyviä kuin ovat aina musta olleetkin, niin en ole sen jälkeen yhtä ainoaa pistänyt suuhuni... älä Kitsu ota mitään herkkuasi mukaan : )
VastaaPoistaPidän peukkuja hb:lle ja viimeiselle hoidolle!
Heips!
VastaaPoistaMiulla oli eilen viimeinen cef ja tänään olo on ollu yllättävän hyvä.Kaikilla edellisillä kerroilla olen seuraavan päivän maannu punkan pohjalla ja oksentanu vähintään vuorokauden.
Ja ihan samat pahoinvointilääkkeet ja -annostukset on aikaisemminkin ollu käytössä.
Mutta täytyy sanoa että eilen aamulla sairaalaan mennessä,olo oli jo valmiiksi etova. Onneksi se etova olo jäi sille tielleen ja toivottavasti ei enää tulekaan.
Voimia sinulle ja aurinkoista viikkoa,hyvin se menee!!
terveisin tiina
Kiitos tsempeistä ja voimantoivotuksista.
VastaaPoistaPirtsikka, peukkuja sullekin verikokeisiin ja tsemppiä seuraavaan satuhoitoon.
rk, kieltämättä mielessä on taas pyörinyt ikävämpiä ajatuksia.
Tee, tällä kertaa on kyllä kieltämättä sellainen olo että ei oikeastaan ole palautunut kunnolla edellisestä.
Tintin, mulla ei ole kuitenkaan työperäistä tässä... en kyllä missään töissä jaksaisikaan. Nyt olen käynyt työhuoneella Pariisin esitelmää kirjoittelemassa muutaman tunnin päivässä ja sieltä lähtiessänikin olen jo ihan poikki.
betty, sillä linjalla olen ollutkin että CEFin vaikutuksen aikana en syö mitään herkkujani ja hyvä niin. Olen jo vieroittanut itseni valion vadelmakeitosta ja yhdestä jugurtista.
tiina, kiitos viestistä ja hyvää vointia jatkossakin. Aion pyytää samat tehokkaat pahoinvointilääkkeet kuin viimeksikin sain niin uskon selviäväni tästäkin kerrasta ilman lähempää tuttavuutta vessanpöntön kanssa.
Tuo etukäteispahoinvointi on tuttua. Mainitsin siitä kerran sytohoitoon mennessä, jolloin hoitaja kertoi paljon herkemmästä potilaasta: tämä oli oksentanut markettireissulla nähdessään sytostaattihoitajan samassa kaupassa.
VastaaPoistaKestävyyttä seuraavaa koetukseen, ja vähitellen lisääntyvän valon ja lämmön myötä kevätiloakin! Pieni piristys on blogissani,käyhän kylässä!
Jaksamista ja tsemppiä.
VastaaPoistaEn ihmettele alavirettäsi, kun itsekin näin perusterveenä on vetämätön. Lisäksi Leen@n kevät vetää mielialan matalalle. En ihmettele yhtään, että moni blogi on hiljainen tällä hetkellä.
Kyllä se kesä sieltä tulee. Eikö niin.
tiina, kiitos vinkistä, eilen jo kävin kurkkaamassa ja hymy nousi huulille ihan väkisin.
VastaaPoistaKiara, nyt kun on lämpimämpi ilma tuntuu jopa mahdolliselta että kesä vielä tulee, tänäkin vuonna.