Hoidon tehoamista on kohdallani seurattu tiheästi, ja loppua kohti seuranta vain tiivistyy. Tänään oli taas ultraäänitutkimuksen vuoro. Tällä kertaa ultraava lääkäri oli nainen, joka teki oikein perusteellisen tarkastuksen. Siitä huolimatta kainalon metaria ei enää löytynyt. En nyt tiedä onko tämä suuri ilonaihe, kun kainalon tyhjennys kaikkine mahdollisine jälkiriesoineen on edessä joka tapauksessa, mutta onhan se myönteistä kehitystä ja kertoo että syöpäpirulaiselle on tosiaan pantu luu kurkkuun. Soliskuopassa tai rintalastan vieressä ei myöskään näkynyt mitään. Lääkäri arveli metareiden pienentyneen edellisestä niin paljon, etteivät ne enää ole ultraäänellä erotettavissa. Toukokuun puolivälin jälkeen tomografia kertoo sitten koko totuuden. Itse pääpiru kyllä löytyi, vaikka se paljon pienentynyt onkin. Lääkäri tutki vielä oikean rinnan ja kainalon saman tien, ja ne olivat edelleen puhtaat.
Kun ultraava lääkäri vaikutti ystävälliseltä eikä tuntunut olevan kauhean kiireinen, mainitsin hänelle epämääräisestä aristuksesta, jota olen tuntenut ajoittain vasemmalla puolen heti kylkiluiden alla. Lääkäri ultrasi sitten senkin kohdan, eikä siellä ainakaan ihan pinnassa mitään ylimääräistä ollut. Vatsaonteloa ultra ei kuulemma kunnolla näytäkään, mutta toisaalta aristus vaikuttaa nimenomaan pinnalliselta. Mitä lie. Näitä epämääräisiä tuntemuksiahan tässä taudissa riittää, kun omaa kroppaansa alkaa kuunnella korvat höröllään. Se onkin minulle uutta, yleensä kun en ole kehoni viestejä juurikaan kuunnellut. Ehkä olisi pitänyt, vaikka tuskin se olisi estänyt tätä tautia iskemästä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Niinpä. Hyvä hoitovaste herättää toiveen, että ei tarvitsisikaan niin paljon poistaa. Suo siellä - vetelä täällä. Tuntuu, että syövän kanssa ei ole yhtään neuvotteluvaraa, vaikka hoitotulokset olisivat miten hyviä. Masis.
VastaaPoistaSilti, onnittelut hienoista tuloksista, ne ainakin olet ansainnut. Tomografialle vielä peukut. Jännitystä ei syövän kanssa elämisestä puutu, eikä hoitotaivalta kannata edes ajatella kuin pala kerrallaan.
Itselläni on nyt se viiden (!) vuoden pätkä menossa, ei sekään ilman ongelmia ole, mutta helppoa alkumatkaan verrattuna.
Voimia taivaltamiseen - jaksa vielä se yksi. Ja jaksathan sinä.
Ultrakuulumiset vaikuttaa hyviltä ja sudelle on nyt laitettu luu kurkkuun, Jess :) Huonosti on täälläkin kehon viestejä kuunneltu, ihan surkean huonosti.. Nytkin oletan kaikenmaailman tuntemuksien kuuluvan hoitoihin ja (toive?)ajattelen että siellä ne pahukset saa nyt kyytiä... Mutta olisipa joku ollut kiinnostunut tutkimaan tuon toisenkin rinnan ja kainalon myös multa.
VastaaPoistark, niinpä niin, uusiutumisriski on minulla iso ja kaikki mitä saadaan kokonaan poistettua sitä riskiä pienentää, ja kuitenkin... Mutta syöpä ei neuvottele, sen kanssa ollaan raa'assa sodassa.
VastaaPoistaTee, niitäkö ei ole missään vaiheessa tutkittu? Miten se on mahdollista? Pitäisihän ne nyt tarkastaa ihan itsestäänselvästi kun toisesta rinnasta ja kainalosta on löytynyt syöpä.
Molemmat rinnat on siis alunperin siellä yksityisessä mammossa katsottu, mutta en muista että olisi välttämättä edes siellä ultrattu kun on keskitytty tuohon itsestäänselvään puoliskoon. Mutta sen koommin ei ole kummankaan rinnan tai kainalon aluetta erikseen tutkittu (käsikopeloa lukuunottamatta), on ollut vaan nuo levinneisyystutkimukset Syöpiksen puolesta, joissa tämä ei ihan hevin näkyisikään kun ei tee selkeitä patteja. Siksi en ole ihan oikeasti juhlinut niitä "puhtaita papereita" niistäkään..
VastaaPoistaHienoa kuulla, että hoidot vaikuttavat tepsineen hyvin! Toivotaan, että kolotukset ovat oikeasti vain ajatuksissa - ainahan se on niin, että kuin oikein alkaa tunnustelemaan, varmasti jotain tuntee. Esim. jos kuulee, että toissapäivänä tavattu kaveri sairastui mahatautiin, alkaa itseäkin pian sattua vatsaan, oli oikeaa syytä tai ei...
VastaaPoistaPidän peukkuja, että tomografia vahvistaisi tämänpäiväisen!
Hyvä hyvä että kainalon pirulaista ja muitakaan metareita ei löydetty, tervemenoa niille niin pitkälle kuin pippuri kasvaa, tai vieläkin pidemmälle !
VastaaPoistaNiin totta tuo, että ennen ei höristänytkään korviaan omille kolotuksille, mutta nyt... ehkä tähänkin kuulosteluun vaan totutaan ajan myötä.
Mukava lukea hyvistä uutisistasi.
VastaaPoistaMinä olen myös ollut lääkäreitä vieroksuva ja vähän hymähdellytkin ihmisille, jotka laukkaavat tohtoreilla jokaisen nipistyksen vuoksi. Vaan enpä hymähtele enää, toivottavasti kaikki vaan hakeutuisivat ajoissa tutkimuksiin, kun jotain kummallista tuntuu.
Tee, otitko asiaa puheeksi syöpiksellä lääkärin kanssa kun tapasit? Tulee sellainen tunne että nyt on jossain sattunut moka... että on automaattisesti oletettu että on jo ultrattu tms. Onko sulla lääkärikäyntejä tiedossa sytojakson aikana?
VastaaPoistascaredy-cat ...ja jos kuulee että jossain on ollut täitä, alkaa omakin päänahka heti kutista! Juuri niin.
betty, ehkäpä ne omat 'normaalit' kolotuksensakin oppii tässä vähitellen tuntemaan. Minulla ainakin on isovarpaiden nivelissä ja hartianseudulla ollut jotakin vikaa jo pidempään, mutta niiden takia en ole saanut aikaan lääkärille mennä. Tulehdusta niissä näkyi gammakuvauksessa, ja se mikä on jännä juttu on että sytostaatit ovat noita kipuja helpottaneet. Mutta sytostaateillahan hoidetaan myös reumaa. Olenkin miettinyt olisiko jostain sellaisesta ainakin noiden varpaiden osalta kyse. Jaa-a, ei kai tässä voi kuin todeta että kropan takuuaika on mennyt umpeen...
Tilu, juu, samanlainen olen ollut (niin kuin tuossa yllä juuri selostin). Kyllä tässä varmaankin tulee aiempaa herkemmin hakeuduttua jatkossa lääkäriin.
"...ja jos kuulee että jossain on ollut täitä, alkaa omakin päänahka heti kutista!" - Näinhän se menee ;)
VastaaPoistaOlen tuosta huolestani puhunut rintakirurgisella muutamaan otteeseen, mutta se olisi kuulemma jo toinen tauti tjtn. jos toisesta rinnasta syöpä löytyisi - kun on niin harvinaista... Ja oireita pitäisi olla.. Nyt mennään näillä.