Läheiseni ja minä saimme viettää joulua huojentunein mielin, aggressiivinen syöpäni on ainakin toistaiseksi voitettu. Mutta on perheitä, joissa tämä joulu on ollut ensimmäinen ilman rintasyöpään menehtynyttä äitiä, mummia, sisarta, tytärtä. Ja heitä, joilla joulunvietto on kääntynyt hyvästeiksi sairauden uuvuttamalle läheiselle. Heitä ajatellen sytytän kynttilät. Samalla muistutan teitä tuosta viereisestä pinkistä keräyslippaasta.
Tekstit
Vieläkin tuntuu NIIN hyvältä tuo sinun ansaittu joulumieli. Kermaviilit ja smetanat ehtii syödä ensi joulunakin - jos muistaa.
VastaaPoistaNätisti ajateltu tuo kynttilöiden sytyttäminen, oma ilo ei ole keneltäkään pois, päinvastoin.
Kaikki eivät saaneet hyvää joululahjaa, tai ehkä sittenkin, kun ylivoimainen ja kipeä taistelu päättyi. Näin kävi juuri joulupäivänä eräässä perheessä, jossa blogisti siirtyi "enkeleiden joukkoon".
Ruokaa, juomaa ja herkkuja on tullut nautiskeltua niin paljon kuin mahaan on mahtunut, että oli pakko jo aloittaa päivä vaa'an kautta tänään! Ei isompaa hätää vielä, jos ei tavaksi jää.
Hyvää loppuvuotta ja vielä parempaa alkavaa!
Voi, onpa ihanaa, että joulu on ollut joulu teillä :)
VastaaPoistaOma mummoni kuoli aikanaan joulunpyhinä, hänen lähtönsä oli odotettu, vanha ihminen, joka vain toivoi poispääsyä. Se joulu oli erilainen. Vaikka tiesi, että se oli väistämätöntä, suri itseään tietenkin. Viimeinen isovanhempi poistui.
Mukavia välipäiviä!