torstai 14. lokakuuta 2010

Kutsumattomat vieraat

Meitä miehen kanssa on jo jonkin aikaa purtu öisin. Niin kauan kuin kesää jatkui ja nukuimme ikkunat ja parvekkeenovet auki, panimme satunnaiset kutiavat paukamat itikoiden tiliin. Mutta nyt kun palasin matkoilta ja ensimmäisen yön jälkeen heräsin kymmenkunta raivokkaasti kutiavaa pattia kropassani, aloin epäillä että kotiin on muuttanut kutsumattomia vieraita. Tutkin lakanat ja peitot löytämättä mitään, ja alkuun arvelimme tunkeilijoiden olevan lentävää lajia. Viemärien myrkyttäminen sen enempää kuin kaikkien petivaatteiden vaihtokaan ei kuitenkaan tuonut helpotusta. Syyhypunkkiin eivät iho-oireet tuntuneet täsmäävän.

Jäljelle jäi ainoastaan se vastenmielisin vaihtoehto: lutikat. Ympäristökeskuksessa pidettiin todennäköisenä että ne ovat liittyneet seuraamme Pariisin matkalta - mies sai siellä joukon äkäisesti kutiavia puremia, mutta kun minä en saanut mitään, emme tajunneet että sängyssämme oli ylimääräistä väkeä, vaan arvelimme että mies on puistoissa istuksiessaan saanut seurakseen pariisinhyttysiä, jotka ovat mielistyneet pohjoismaiseen vereen. Nyt luettuani netistä lutikkatietoutta selvisi sekin, että kaikki ihmiset eivät saa oireita välittömästi, vaan herkistyminen voi ottaa aikansa. Minuakin on siis epäilemättä purtu jo Pariisissa, mutta rajumpia oireita sain vasta nyt parin viikon reissusta palattuani.

Joudumme (jättisiivouksen lisäksi) aloittamaan myrkytysrumban, jota jatkamme joka neljäs aamu kunnes kaikki merkit syöpäläisistä ovat poissa. Eli nämä puremat, muita merkkejä kun en edelleenkään ole löytänyt vaikka syynäilin lakanoita ja patjoja silmä kovana. Ovelia piiloutujia mokomat syöpäläiset.

Lutikkadiagnoosin jälkeen en viime yönä pystynyt nukkumaan kun kuvittelin kuinka punatakkien armeija marssii esiin piiloistaan valojen sammuttamisen jälkeen. Lopulta aamukolmelta hain pienen lampun ja jätin siihen valon siinä toivossa että se pitäisi ylimääräiset eläjät pois sängystämme. En tiedä auttoiko se muuten kuin henkisesti, syhyäviä patteja on käsivarsissa edelleen, mutta ne voivat toki olla aikaisempienkin öiden tulosta.

Enimmäkseen valvotun yön jälkeen hoipuin tänään aamukahdeksaksi terveyskeskuksen labraan antamaan näytteitä reumatutkimuksia varten. Olin kuvitellut olevani ajoissa, mutta kattia kanssa, labra oli auennut varttia vaille ja jonoa oli. Pääsin pois toista tuntia, kuutta putkiloa verta ja yhtä pissanäytettä myöhemmin. Huomisaamuna on sitten röntgenin vuoro.

13 kommenttia:

  1. Hyi hitto! Floridassa asuessani jaoin sängyn joskus 5 cm mittaisen, punatakkisen, lentävän ja joka koloon ryömivän palmito pug'sin kanssa. (Paikallinen torakkamalli?) Ja jos yöllä ylättäen sytytti valot, niin torakka-armeija paineli koloihinsa kokolattiamattoa pitkin pöydän alta. Myrkytykset olivat osavaltion puolesta säännöllisesti ja pakollisesti, mutta siitä huolimtta elämää riitti. Ja eihän niitä lutikoita Pariisista asti tervinne hakea - no ehkä sikäläiset ovat jotenkin fiinimpiä - sillä onhan näitä Helsingissä ja varsinkin Espoossa ihan omastakin takaa! Mutta otappa rauhallisesti, pahenmmistakin "diagnooseista" on toistaiseksi selvitty. Kunhan nyt vähän myrkyttelet, niin eiköhän se elämä ja yöt palaa taas ihan rauhallisiksi. Tsempit labroille ja röntgeneille, ettei isompaa vikaa löytyisi, vain sellaista helposti kivut pois hoidettavaa.

    VastaaPoista
  2. Voin kuvitella, että mokomat tunkeilijat vie yöunet :/ Ei ole kiva myrkkyjenkään kanssa puljata, mutta onhan se näistä huonoista vaihtoehdoista parempi pidemmän päälle. Toivottavasti pian loppuu puremat!

    VastaaPoista
  3. Yäk. Ja hitto että tämäkin nyt tuli sulle vaivoiksi. Onneks ongelma on kuitenkin hoidettavissa. Mihin sitä myrkkyä laitetaan ? Missä ne oikein sitten asuu ne penteleet ?

    Oon matkojen jälkeen vainoharhaisesti vienyt ulos matkalaukut ja kengät, pakkanen on hyvä kaveri silloin. Mutta kaikkea tavaraa ei voi pakastaakaan. Ihanan matkustamisen kääntöpuolia.

    VastaaPoista
  4. Hyh, minun pahimpia painajaisiani! Taas mainitsen taannoisen jenkkilän reissun, pelkäsin melkein hysteerisesti, että saadaan tuliaisiksi lutikoita. Varsinkin, kun eräänä aamuna lattialta löytyi oikein mojovan kokoinen torakka, kuolleena tosin.
    Hotelli oli tosi siisti, mutta meinasi kyllä vainoharha iskeä päälle, varsinkin kun New Yorkissa sijaitseva Niken monikerroksinen myymälä oli suljettu ludeongelman vuoksi.

    Koputan puuta, toistaiseksi ei ole patteja näkynyt..

    Jaksamista sinne nyt tämmöisenkin ongelman parissa.

    VastaaPoista
  5. Inhottavia yllarivieraita, varmasti vahan valvottaa niita ajatellessa. Toivottavasti saatte ne nopeasti haadettya.

    VastaaPoista
  6. Tänään tupsahti postilaatikkoon uusin Koiramme-lehti ja siitä juuri lueskelin parin sivun tarinaa näistä teidän yövieraista. Koirat voi kuulemma opettaa haistamaan onko huusollissa lutikoita.
    Toivottavasti saatte pian hyyryläiset häädettyä.

    VastaaPoista
  7. Y-Ö-K. Hyi yök. Ei voi muuta sanoa. Toivotaan hyviä myrkytyksiä ja pian rauhallisia öitä!!!! Yök :(

    VastaaPoista
  8. Hyi olkoon. Kamalaa ajatellakaan, että saisi lutikoita sänkyyn. Lapsuudessa niitä oli sängyn rakosissa, mutta en kyllä muista saaneeni mitään patteja tai sitten olin niin pahanmakuinen etteivät minua purreet. (kuten ei sääsketkään minua syöneet lapsena).
    Toivottavasti pääset niistä eroon pikaisesti.

    VastaaPoista
  9. Puistattaa, hyi hyi. Elävästi muistan, kun olin varma että meillä on kihomatoja, vaikken niistä näköhavaintoa saanutkaan. Syötiin matokuuria, vietiin lelut, matot ja petivaatteet pihalle, minun perusteellisuudellani kaikki vielä toiseen kertaan.. Että sinniä häätöhommiin!

    JA vielä: mukavaa viikonloppua ja pinkkiä päivää!

    VastaaPoista
  10. Hui, mutta siis normielämäähän toi on. Meillä oli täi-epidemia koululla viime vuonna. Ja tulihan se meillekin - eka täi-invaasio. Yksi elävä, yksi kuollut täi ja äiti ihan paniikissa. Onneksi en lasten nähden niiiin hirmusti panikoinut... ;)

    Aurinkoista viikonloppua!!!!!!!

    VastaaPoista
  11. Kiitos kaikille myötäelämisestä. Kieltämättä on sellainen olo että pitikö nyt vielä tämäkin tulla juuri tähän syssyyn...

    rk, on meillä ennenkin jotain tuholaisia nähty, mutta ei mitään verenimijöitä. Jotenkin ne ovat kaikkein ällöttävimpiä. Sen lisäksi että kutina tekee hulluksi, olen raapinut ihon rikki jo monesta kohtaa - ja tietysti ne ovat syöneet myös siihen vasempaan käteen jota pitäisi varjella kaikilta hyönteisen puremilta ja ihovaurioilta...

    Terhi, nyt on myrkyt ostettu, enää ongelmana että pitäisi ehtiä aamulla myrkyttää ja sitten lähteä pois kotoa. Mutta ennemmin myrkytän koko huushollin kuin jatkan elämää noiden syöpäläisten kanssa.

    betty, myrkkyä laitetaan vähän joka paikkaan, mutta erityisesti lattianrajoihin ja sängyn rakenteisiin joissa punatakit luultavasti lymyävät. Kun lutikat sitten tallustavat ruokapöytään, ne saavat myrkkyä ja polkaisevat tyhjää. Huhhuh, alkaakohan niitä vainajia sitten löytyä pitkin poikin? :P

    Kujakissa, tavallaan vähän lohduttaa tuo mitä kerroit, että on niitä luteita muuallakin...

    Tilu, nytpäs olisikin käyttöä lutikkakoiralle.

    Anitta, ehkä ne tykkäävät aikuisista enemmän? Meillä poika tuntuu onneksi säästyneen ötököiltä. Mutta tiukille tuntuu ottavan porttikielto meidän sänkyyn kun yritän (ehkä jälkijättöisesti) estää lutikkainvaasion laajenemista.

    tiina, kiitos samoin. Puinkin tänään päälle ainoan likimain pinkin puseroni.

    VastaaPoista
  12. voi sun lutikka !! semmonenkin vielä tähän syssyyn, kele sentään !!!!
    Kuinka iso sekin sitten on ? Tai no, ei sillä koolla mitään väliä ole - ÄRSYTTÄVÄÄ joka tapauksessa ja kauhea vaivannäkö, että saa sen ryökäleen häädettyä. TSEMPPIÄ !!!!
    pirtsikka

    VastaaPoista
  13. pirtsikka, aikuiset lutikat on semmoisia puolesta sentistä vajaaseen senttiin. Mutta niillä on monta muodonvaihdosta, ja 'poikaset' on pienempiä.

    VastaaPoista