perjantai 12. helmikuuta 2010

Tukka lähtee!

Jos hiuksia tuntui eilen lähtevän paljon, tänään niitä vasta lähteekin. Jouduin kesken hiusten pesun siivoamaan lavuaarin viemäristä hiukset kahdesti ettei se tukkeutuisi, ja kuivattuani ja kammattuani hiukset, joita irtosi kourakaupalla, huomasin että kylppärin lattia oli niiden peitossa, joten ei auttanut kuin ottaa imuri kauniiseen käteen. Toisin kuin vielä eilen, harvenemisen myös huomaa. Varsinkin vasemmalla puolella, jossa on pyörre, on lähes kalju kohta. Hiusten tiheys näyttää suunnilleen samalta kuin silloin kun hakeuduin kymmenen vuotta sitten kaljuuntumisen takia lääkäriin ja minulla todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta. Silloin kaljuuntuminen (ja muut oireet, joita en ollut edes tajunnut) hoidettiin aloittamalla lääkitys, nyt lääkitys aiheuttaa kaljuuntumisen. 

Aiheeseen sopivasti olenkin lähdössä tästä peruukkia sovittelemaan. Perille löytämisen varmistamiseksi kävin katsomassa annetussa osoitteessa olevaa taloa viime päivien kuumasta puheenaiheesta, eli Google Mapsista. Jotenkin peruukki ei ainakaan tällä hetkellä tunnu oikein omalta jutultani, ja ehdin sovittaa myös huivia, jonka varmaan otankin mukaan ja pistän päähän työpaikalle päästyäni. -9 asteessa on vähän liian vilposta kuljeskella pelkkä puuvilla-viskoosihuivi päässä.

Jos kenelläkään lähistöllä asuvalla tutullani on hiusten ajelukonetta, sille voisi lähiaikoina olla käyttöä. Parempi siisti kalju kuin muutama hassu haiven, ja helpompi pitää puhtaanakin. Sitä paitsi olen aina ollut hiukan utelias näkemään, miltä näyttäisin millin siilillä - no, nyt voin kokeilla kaljua saman tien.

8 kommenttia:

  1. Mä en tullut sinuiksi peruukin kanssa, vaikka kävin kahdesti muotoiluttamassa sen. Se tuntuu niiiin proteesilta tai joltakin... Oon hyvin pärjännyt marraskuusta asti huivilla. Ulosmennessä vedän ison pipon huivin päälle ja se on ihan jees. Ajelutin pääni kaljuksi kun sulkasato alkoi. Viikon verran tuli tippa silmään kun kävelin peilin ohi. Nyt asia ei tunnu kummoiseltakaan. Toivottavasti löydät mieleisen peruukin!

    VastaaPoista
  2. Saman tapaisia ajatuksia on itsellänikin ollut tuosta millin (tai muutaman) siilistä jo aikaisemmin ;) Ja tuo hiusten lähtö on täälläkin tuttua tuon kilpparivikailun vuoksi.. Hiuksista on siis tavallaan luopunut jo vuosia. Meillä on onneksi miehellä nahkatukkalook, niin on apu lähellä tässä asiassa ;)Luulen, että jos peruukkia käyttäisi vähänniinkuin leikkimielellä, niin se voisi olla ihan ok - ellei se kutita ja hiosta.. Ihan tosissani aion katsoa jotain räväkkää punaista, jos sellaisia löytyy valikoimasta. Näin taas Terhi

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa hurjalta, vaikka tukanlähtö tiedossa olikin! Tyhmänä kysyn: miten kulmakarvat ja silmäripset, lähtevätkö nekin? Esikoiseni taannoisessa tanssiryhmässä yhden lapsen äiti oli täyskalju - en tutustunut häneen enkä tiedä hänen taustaansa, mutta en voinut olla huomaamatta piirrettyjä kulmakarvoja. Hän käytti somia pipoja sekä näyttäviä korva- ja kaulakoruja ja oli räväkällä tavalla tyylikäs. Haluaisitko kesäksi pipon? Virkkaan niitä mielelläni ja lankoja on varastossa vaikka lampaat söis :-)

    VastaaPoista
  4. Heguli, löysin mielestäni aika luontevan näköisen peruukin, mutta saa nyt nähdä minkä verran sitä tulee käytettyä. Ostin jo niin kivoja huiveja.

    Terhi, sama juttu, jotenkin se hiuksista luopumisen tuska tuli käytyä läpi kilpirauhasjuttujen yhteydessä, ei ainakaan mulla palautunut lääkkeilläkään oikein ennalleen.

    Kovin räväkkiä peruukkeja tuolla ei kyllä tuntunut olevan valikoimissa. Yhden löysin joka ei tuntunut ihan tyhmältä.

    jovain, näytti hurjalta myös. :D Kulmakarvat ja silmäripset harvenevat myös, mutta ei niiden kuulemma pitäisi kokonaan lähteä, tosin joiltain on kuulemma lähteneet ja varmaan mitä pidempään sytoja saa sitä harvemmiksi käyvät... Mutta tuollaisen kokokaljuuntumisen syy voi olla myös alopekia.

    Kiitos pipotarjouksesta, pidän mielessä, vaikka taidan kyllä olla enempi huivi-ihminen.

    VastaaPoista
  5. Hei,

    Täällä aiemmin anonyymina kirjoittanut, nyt nimimerkillä ja rekisteröityneenä. Nimimerkkini on Hayao Miyazakin elokuvasta Naapurini Totoro - se elokuva saa minut aina hyvälle tuulelle.

    Kiitos tästäkin kirjoituksesta! Auttaa kovasti, kun ei ole kokemustensa kanssa yksin...

    Mä heräsin eilen aamulla tähän samaan todellisuuteen. Tukkaa joka puolella. Lattialla, lavuaarissa, selässä, kaulalla, käsissä...Taitaa keritsimet pörähtää käyntiin tänä iltana. Tuleva lookini on siis oleva jotensakin samanlainen kuin Demi Moorella elokuvasta Sotilas Jane.

    Pertsan olen hankkinut, mutta taidan sitä käydä vielä muotoiluttamassa. Ei se sittenkään tunnu ihan omalta ja miksipä tuntuisikaan, sehän on peruukki.

    VastaaPoista
  6. Hei Satsuke, tuttu elokuva on ja poikanikin suosikkeja. :)

    Demi Moore ei ole vielä kovin paha - itse näytin omasta mielestäni Bruce Willisiltä! :D Pertsaan en ikinä tottunut, taisi jäädä käyttökerrat kahden käden sormilla laskettavaan määrään.

    VastaaPoista
  7. No kyllä mäkin taidan olla Demi Mooresta se köyhempi versio... Mutta jos mä oikein kovasti kuvittelen näyttäväni sille, niin tulen paremmalle mielelle.

    Mulla saattaa tuon pertsan kanssa käydä samalla tavalla. Ei vaan tunnu yhtään omalle jutulle.

    Tänään kuljin ensimmäistä kertaa huivi päässä. Hiuksia lähtee sellaisella vauhdilla, että huivi pitää rippeet paremmin kasassa. Täällä Espoon Matinkylässä mä en ainakaan hirveästi erottunut muista. Täällä kun huiviin verhoutuminen on muutenkin varsin yleistä. ;D

    VastaaPoista
  8. Satsuke, pidä mielessä vain että olet just niin kuin Demi Moore. Huivilla tai ilman. :)

    VastaaPoista