keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

Tuoreimpia käänteitä

Terveisiä Pariisista. Eilen oli lämmin ilma ja enimmäkseen poutaa, tänään on satanut koko päivän ja on myös viileämpää. Esitelmäni on onnellisesti ohitse ja nyt ehdin keskittyä hieman enemmän kaupungista nauttimiseen.

Maanantaina suuntasin aamupäivällä Naistenklinikalle lääkäriin. Kuvittelin että kyllähän sieltä parissa tunnissa selviää, mutta enpä tiennyt mitä yhteen lääkärikäyntiin voi sisältyä kun istuuduin odottamaan muiden saman diagnoosin saaneiden naisten seuraan osastolla R31.

Kaikki ei siis mennyt ihan putkeen. Ensinnäkään vastaanottoaika ei pitänyt paikkaansa sinne päinkään. Kun oma aikani oli mennyt jo puoli tuntia aiemmin ja sisään oli kutsuttu odotellessani jo toinen ihminen, alkoi epäilyttää ehdinkö edes lentokoneeseen saati että ehtisin vielä kotiin lounaalle ennen lentoa. Menin tiedustelemaan ilmoittautumistiskiltä mahtoiko vuorooni olla vielä pitkäkin aika, ja selvisi etten ollut edes seuraavana. Taisin vähän menettää malttiani kun selitin että en voi jäädä istuskelemaan osastolle iltapäivään asti, koska lento lähtee. Vastaanottovirkailija suhtautui onneksi ymmärtävästi ongelmaani ja lupasi kysyä josko lääkäri voisi ottaa minut vastaan seuraavana. Ruusuja siitä, samoin kuin siitä että pääsin tosiaan seuraavana 'jonon ohitse' lääkäriä tapaamaan.

Lääkärikäynti sen sijaan oli oikeastaan aika yhtä tyhjän kanssa. Olin ajan kulumisesta siinä määrin hermostunut etten muistanut ottaa puheeksi mitään mitä olin ajatellut ottavani.

Seuraavaksi piti odotella anestesialääkärille, onneksi tämä odotus ei kuitenkaan ollut kuin kymmenkunta minuuttia. Lääkäri oli mukava, mutta aika tyhjä käynti tämäkin. Mitattiin verenpaine ja kysyttiin onko allergioita nukutusaineille. No mistäpä minä tietäisin kun ei ole ennen tarvinnut nukuttaa.

Ja vihonviimeiseksi piti odotella labraan verikokeisiin. Naistenklinikalla kun oltiin, muut odottelijat olivat enimmäkseen raskaana tai tuoreita äitejä. Edessäni olevalla penkillä nuoripari katseli ultrakuvia ja pussaili. Jotenkin tämä oikein hieroi naamaani siihen seikkaan, että toinen lapsi taisi jäädä saamatta. Onneksi tämäkään odotus ei lopulta kestänyt kymmentä minuuttia kauempaa.

Henkilökunta oli ystävällistä ja on ruusunsa ansainnut, mutta risuja antaisin osasto R31:lle huonosta tiedottamisesta. Eikö siihen ajanvarauskirjeeseen voisi laittaa "varatkaa käyntiin useita tunteja" ja vaikka hiukan tietoa siitäkin mitä kaikkea tähän lääkärinaikaan sisältyy? Vaikka tässä sairaita ollaankin niin se muukin elämä on edelleen elettävänä.   

Niin paljon enemmän aikaa tähän seikkailuun kului kuin olin arvioinut, että appiukko piti hälyttää noutamaan. Postissa jäi käymättä ja kotona hotkaisin lämmitetyn lounaan samalla kun vaihdoin käsilaukkuni sisällön. Onneksi olin ottanut kaiken valmiiksi esille. Lentokentälle ehdimme kuitenkin ihan suunnitellussa ajassa.

Eilen soitteli lääkäri perään. Veriarvoni ovat niin huonot että leikkaus siirtyykin viikolla eteenpäin. Ensi maanantaina ei siis tarvitsekaan olla seitsemältä naistenklinikalla syömättä ja juomatta, vaan riittää että menen hiukan myöhemmin käymään labrassa uusissa verikokeissa. Toivottavasti veriarvot nyt nousevat nopeasti, koska jos leikkaus nyt kovin paljon lykkääntyy, sytostaatteja tulee lisää. Taisipa minulla olla varmuuden vuoksi aikakin buukattuna vielä ennen juhannusta. Mutta ei se käsittely niitä veriarvoja ainakaan nosta.

12 kommenttia:

  1. Peukut pystyssä että veriarvot kohenisivat ja pääsisit pian leikkaukseen!

    Tuo tuntuu kieltämättä erikoiselta, että niin synnyttäneet, raskaana olevat kuin syöpäpotilaatkin odottelevat samaan labraan pääsyä. Kaikilla noihin ryhmiin kuuluvilla on varmasti tunteet pinnassa. Mutta ehkä se sitten on oikeasti järkevää ja tarkoituksenmukaista niputtaa kaikki "naistentaudit" saman otsikon alle...?

    VastaaPoista
  2. koita kuitenkin nauttia nyt Pariisista:) nuo kuvioiden uusiksi menemiset rassaa hermoja, tiedän tunteen.Sitä kun ei koe hallitsevansa yhtään mitään kun joku muu tai jokin uusi eteen tullut seikka muuttaa hyvät suunnitelmat...Mutta päivä ja peruna kerrallansa. Sitä on pitänyt kantapään kautta täällä ainakin opiskella...

    Tuo todella oli erittäin osuvasti sanottu, että vaikka sairaita ollaankin, elämää on elettävä..tämä asia on oikeasti se joka itseäni hieman(vähättelyä) ärsytti hoitojaksojen aikana...toki henkilökunta voi hyvällä syyllä olettaa, että sairastanut laittaa nyt tärkeysjärjsetykseen ekaksi vain ja ainoastaan hoitamiseen ja sairastamiseen liittyvät asiat..mutta kun ei vain näin ainakaan omalla kohdallani ollut..ei sitä perheenäiti, aktiivinen järjestöihminen, pojan jalkapallojoukkueen johtaja kesäkauden alkaessa jne. pysty todellakaan olemaan VAIN sairastunut ja syöpäpotilas..ja tosiaan siksi pisti välillä kiukuttaan kun tuntui ettei sairaalamaailmassa aina tätä jaksettu/osattu ottaa huomioon..Mutta tuokin aika on jo onneksi elettyä elämää. Jaksamista tulevaan mutta ota sitä ennen kaikki mahdollinen irti reissustasi!:)

    VastaaPoista
  3. Entisessä elämässäni, kätilötyössä, tein kesäkeikkaa gynen polilla. Olin paljon toimenpidehoitsuna, joten samana päivänä saatoin hoitaa vuoronperään keskenmeno- ja keskeytyspotilaita. Oli siinä hoitajallakin tunneskaalassa venymistä, mutta monasti ajattelin näitä rouvia siellä labrajonossa ja odotusaulassa vierekkäin. Varmasti oli vaikeaa katsella toista, jos aavisteli millä töin siellä samassa osoitteessa oltiin. Joten ymmärrän hyvin, että sinustakin on ollut vaikea istua onnellisen odottajaperheen vieressä, syöpäpotilaana. Vaikka itselläni lapsiluku ehti täyttyä ennen sairastumista, tunnen silti hienoista surua, kun katselen nuorimmaisemme vauvatavaroita. Viimeksi tänään viikkasin harsoja pakettiin, seuraavalle tarvitsijalle.

    HArmittavat veriarvot! Saisikohan niitä nostettua muutamalla lasillisella täyteläistä punaviiniä pariisilaiskuppilassa..? Nautihan loppureissusta, hoitohenkilökunta pitää huolen syöpähoidon jatkoista. Pidän peukkuja mahdollisimman pikaiselle leikkaukselle!

    VastaaPoista
  4. Kiitos terveisistä!
    No voi... HUS'in hihnalle kun joutuu, niin saakin olla taitava että pääsee pois. Minulla oli jo valmiiksi se kokemus, että vähintään kaksi-kolme tuntia saa varata käyntiin kuin käyntiin, ei sitten niin harmita jos puoli päivää menee ja on vain iloisesti yllättynyt, jos selviääkin reissusta vaikkapa tunnissa. Potilas on potilas, eikä sillä voi olla muita kiireitä! Kirurgeilta ei kannata muuta odottaa kuin hyvää teknistä suoritusta - ja sitten seuraava potilas.
    Leikkauspäivää edeltävissä tutkimuksissa meni R1:llä 7.30 - 14.00 ja harmittiko yhtään kun olin sopinut lounastapaamisen muualla klo 13.00! Laskuttivat vielä sairaalapäiväksi, vaikka en edes ateriaa saanut. Että tämäkin nyt tiedoksesi.

    Voi kun nyt edes vähän nauttisit siitä matkastasi ja saisit vähän etäisyyttä ja hengähdystaukoa. Huoh. Nauti hyvästä ruoasta ja juomasta siellä, niin eiköhän se leikkauskin nopeasti onnistu. Helpotus ettei heti naikkarille, toisaalta mieluummin heti se paha pois.
    Niin hyvää kuin mahdollista loppulomaa ja aurinkoa tilaukseen!

    VastaaPoista
  5. Kissaemo, kyllä siihen taitaa olla vielä matkaa että rutiininomaisesti hoidettaisiin potilaan mieltä siinä sivussa kuin kroppaakin. No hankala kai se olisi karsinoida labraan odottavia.

    Nina, itse jopa ajattelen että on hyväkin että on myös se muu elämä elettävänä. Järki lähtisi jos pitäisi olla vain ja ainoastaan potilas.

    tiina, järkyttävin on minusta niiden äitien kohtalo jotka kuolleen vauvan synnytettyään joutuvat synnytysosastolle iloisten perhetapahtumien keskelle... tähän on kai sentään alettu jo puuttua. Ihminen kun ei ole kuin rikkimennyt auto, vaan mieltä pitää hoitaa siinä missä ruumistakin.

    Punaviinihoitoa on tullut jo kokeiltuakin, sen puutteesta ei ainakaan tule veriarvojen korjaantuminen jäämään kiinni.

    rk, myönnän että minulla on valmiiksi ennakkoluuloja NKL:aa kohtaan ja ne varmaan vaikuttavat omaan kokemukseeni, mutta ainakaan ensikosketus ei ollut omiaan niitä hälventämään. Olen kyllä siinä mielessä 'onnekas' (jos tässä yhteydessä tällaista sanaa voi käyttää) että seurantanikin tulee jatkumaan tuolla syöpiksen puolella, josta minulla on tähän mennessä vain hyviä kokemuksia.

    Kyllä minä matkasta nautin, älkää olko huolissanne. Täällä on onneksi paljon muuta puuhaa kuin miettiä syöpäasioita. Eikä nyt tarvitse edes stressata siitä että heti kotiinpaluuta seuraisi leikkaus. Keksimme juuri että ehdimme nyt vielä toiseen kertaan mökillekin ennen sitä.

    VastaaPoista
  6. eläköön punaviinihoito! ja ihanaa joka tapauksessa että pääsit sinne. Laitan sulle privaviestiä. Halauksia!

    VastaaPoista
  7. Jep, mulla on ikävää kokemusta tuosta synnyttäneiden osastolla olosta ilman vauvaa... tosin lapsi oli onneksi elossa vaikkakin Lastenklinikan teholla, mutta oli silti rankkaa viettää itse viikko siellä muiden onnellisten äitien ja vauvojen seassa. Minulle ja kohtalotovereilleni oli sentään varattu vauvattomien äitien huone, jossa sai olla rauhassa surunsa kanssa. Senkin asian järjestäminen että ilman vauvaa synnyttäneiden osastolla olevat laitetaan yhteen huoneeseen eikä vauvallisten sekaan vaati keskosvanhempien yhdistyksen lobbausta ja toteutui vasta muutama vuosi sitten.

    VastaaPoista
  8. Punaviinihoitoa ajattelin minäkin ehdottaa, mutta en taida viitsiä toistaa ehdotusta toistamisen perään. Pinaattikin tais olla veriarvoille hyväks ;) Entä parsakaali?

    Toivottavasti reissu on aurinkoinen ja hyväntuulinen sekä antoisa!!!

    VastaaPoista
  9. Punaviiniä ! Hienosta lasista ! Pariisissa ! Katukahvilassa ! Oman armaan kanssa katselemassa ihmisten hyörinää kaikessa rauhassa !
    LOVELY !!!!
    pirtsikka

    VastaaPoista
  10. Eihän se toisaalta ole hullumpaa, että ehditte vielä käymään mökilläkin ennen leikkausta ;) Vaikka olisihan se tietenkin ollut kiva, jos veriarvot olisi olleet kunnossa ja pysyttäisiin aikataulussa.

    Oikein ihanaa ja romantillista matkanjatkoa teille!

    VastaaPoista
  11. auh,Pariisi :)
    Täällä tukoittain kokemuksia NKL:stä... hhmm.
    On tietty oltava tyytyväinen siihen, mitä saa.
    Toivotaan nousujohteisia veriarvoja, sekä ihanaa oloa siellä Pariisissa.

    VastaaPoista
  12. Hei kaikki, ja kiitokset viesteistä. Punaviinihoitoa on nyt tullut nautittua, laitan ehtiessäni matkakuulumisia ja ehkä niitä kuviakin. :)

    VastaaPoista