torstai 19. elokuuta 2010

Toimintaa ja vajaatoimintaa

Takana on puuhakas alkuviikko. Saimme viikonloppuna ulkomaisia vieraita, joita olen ahkerasti emännöinyt sen ajan, mitä en ole viettänyt sairaalassa. Suomi on pitkä maa; vaikka pohjoisessa ovat ilmat jo kylmenneet, täällä etelässä Suomen suvi antaa vielä parastaan, joten olemme käyneet uimassa ja metsäretkillä. Kylläpä vedet ovatkin vielä lämpimiä! Samalla olen ilokseni huomannut kuinka kunto hiljalleen kohenee. Jaksoin ihan hyvin maanantain kymmenen kilometrin kävelyn (toki uima- ja evästauoin tahditettuna). Vasen käsivarsi on myös tykännyt tästä ohjelmasta niin kovasti että kihlasormuskin menee taas sormeen.

Maanantaina kävin siis lääkärissä nivelvaivojen takia. Lääkäri arveli niitä sytostaattien aiheuttamista vaihdevuosista johtuviksi, mutta kun mainitsin kilpirauhasen vajaatoiminnan, sain lähetteen myös verikokeisiin arvojen tarkistamiseksi ja tiistaiaamuna jätin lääkkeen väliin ja piipahdin ennen psykiatrikäyntiä labran kautta. Eilisellä sädehoitokäynnillä olivatkin jo tulokset odottelemassa. Röntgenhoitaja kertoi, että labrasta oli soitettu ja sanottu yhden arvon olevan hieman alakanttinen, mutta muihin toimenpiteisiin se ei antaisi aihetta kuin siihen, että varaan lääkärin ja kontrolliajan terveyskeskukseen kuukauden päästä.

Nythän tavakseni on tullut pyytää kaikki labratulokset ja muut lausunnot myös itselleni, ja niinpä pyysin näitäkin tuloksia ihan mielenkiinnosta. Samalla selitin hoitajalle, että olen ajatellut että pitäisi nämäkin kilpirauhasarvot kerätä pidemmältä ajalta yksiin kansiin seurantaa helpottamaan, kun hoitava taho on välillä vaihtunut. Ystävällinen röntgenhoitaja totesi että joitakin vanhempia tuloksia heillä koneelta näkyikin, ja tiedusteli haluaisinko niistäkin kopion saman tien. Vastasin myöntävästi ja kurkistelin hoitajan olan ylitse näytölle, kun jokin pisti silmääni. Aiemmat TSH-arvot olivat kaikki 0,5 tai 0,6 -alkuisia, mutta tämä viimeisin, joka oli listassa ylimmäisenä, oli 0,035. Sitten katsoin paperiin präntättyä viitearvoa hieman tarkemmin: normaalin rajat ovat 0,4-4. Siinä vaiheessa totesin ääneen, että on tainnut labrassa hoitajalle sattua desimaalivirhe, koska minusta tämä viimeisin liki nollassa oleva arvo ei ole vain vähän alakanttinen vaan lähes TSH-hormonin taso on minulla lähes olematon.

Röntgenhoitaja lupasi selvittää asiaa, ja tänään kuulen sädetyksen yhteydessä, mihin jatkotoimiin tai lisäselvityksiin nuo TSH-tulokset johtavat. Sinänsä merkillistä on että tuo alakanttinen arvo viittaisi pikemminkin kilpirauhasen liikatoimintaan. 

11 kommenttia:

  1. Tuo "kilpparin vajaatoiminta" tuli ensimmäisen kerran esille hoitavan tahon puolesta tänään - siis tämän syövän hoidon yhteydessä. Sydämen ekassa ultrassa yritin ottaa sen itse puheeksi, mutta ei lääkäri ottanut siihen mitään kantaa. Mutta tämän päiväinen keskustelu hoitajan kanssa toi esiin mulle aivan uuden asian. (Tämä voisi periaatteessa koskea kaikkia..) Niinkuin ilmeisesti sun kohdallasi on tehtykin, niitä kilppariarvoja meiltä kilpparisairailta pitäisi mittailla ja seurailla hoidon aikana. Se jäi kyllä epäselväksi millä mekanismilla tuo Tyroksiini tämän hengenahdistuksen aiheuttaisi, kun tämä ei kuulemma vaikuttaisi olevan sydänperäistä.

    Tyroksiinilääkityillä tuo TSH voi kyllä olla "liikatoiminnan puolellakin", jos olo on hyvä. Mutta jos olosi on ollut parempi silloin kun arvo on ollut suunnilleen 0,5-0,6, niin on varmaan parempi tähdätä siihen. Toisaalta - kauankohan nuo sytostaattien vaikutukset tätä asiaa voivat vielä sotkea? Voiko vaikutus olla pysyvä vai pitäisikö sen jo loppua..? Ja missä vaiheessa sen sitten tietää, että oloon eivät vaikuta syöpähoidot vaan Tyroksiini...

    VastaaPoista
  2. Joskus on hyvä pitää huolta oman sairauden hoidosta. ITsekin pyydän labratulokset ja lääkärin sanelut printattuna, selitän että mulla on tällainen sairas harrastus, dokumentoin tautini kulkua..

    Kiva lukea että vointi ja kunto ovat kohentuneet. Jaksat varmasti tulla roosa-kävelyllekin.., hih:)

    VastaaPoista
  3. Mukavaa, että koet kuntosi kohentuneen. Hyvä kesä ja puuhastelu mökillä ja vieraiden kanssa on tainnut tehdä hyvää. Vielä parin viikon pinnistys ja sitten ihmettelet, että mitäs nyt. Paluu arkeen, ehkä työhönkin, on lähellä. Kunhan et vain joutuisi työpyöritykseen liian aikaisin. Siinä sinulla on nyt pähkäiltävää ja lopulta aika yksinäistä päätettävää. Ei ole hyvä olla liian kauan sairastamassa ja toisaalta hoitojen päätyttyä alkaa tuntumaan, että ehtisihän tässä jo töihinkin.
    Kilpparivaisena minäkin tiedän, että arvot saisivat olla kohdallaan; ne vaikuttavat aika lailla jaksamiseen ja yleistilaan. Syöpärääkin jälkeen ei taida olla ihme, jos kaikki muukin on jonkin aikaa pois tolaltaan.

    VastaaPoista
  4. Tee, eipä ole seurattu minullakaan tuota kilpparia hoidon aikana, tämä oli ihka eka kerta ja itse pyysin kontrollia.

    Katselin arvoja uudestaan ja huomasin että T4V-arvo on ihan normaalin ylärajalla. Voisi siis tosiaan viitata liikatoimintaan. Ylettömän hikoilun olen pistänyt vaihdevuosioireiden piikkiin mutta saattaisipa tuo johtua kilpparistakin. Ja erityisesti tämä pisti mietityttämään "Eräät lääkkeet (amiodaroni, litium) sekä röntgenvarjoaineet voivat laukaista hypertyreoosin erityisesti kun taustalla on jo altistava kilpirauhassairaus."

    No, laihtunut en kyllä ole.

    tiina, jotenkin olin tähän asti uskonut lääkäreitä jotka kuittasivat tuon kilpirauhasvaivan hoidettuna olevan "harmiton". Siinä mielessä tämä syöpä kyllä herätteli olemaan paremmin selvillä omasta terveyden(tai pikemminkin sairauden-)tilasta. Liityin tänään kilpirauhaspotilaiden järjestöönkin, en ollut edes tiennyt sellaista olevan olemassa.

    rk, ai sinullakin on tämä sama vaiva? Vähäisen otokseni perusteella useimmilla tuntemillani rintasyöpäpotilailla on jokin muu perussairaus. Olenkin alkanut miettiä onko näillä asioilla jokin yhteys.

    Tiistaina tapaamani psykiatri ehdotti vielä sairaslomaa syyskuulle, ottaen huomioon että palaan sairaslomalta suoraan väitöskirjan loppurutistuksen pariin.

    VastaaPoista
  5. Voiskohan tuo yhteys olla autimmuuni..? Jostain nimittäin luin (ja ihan järkeenkäypää kyllä) että syövän synty on ihan vastaava mekanismi..

    VastaaPoista
  6. Onnittelut 10 km:n kävelylenkistä ja sormuksen mahtumisesta !!!
    TSH-hormoni - hyvä, että kyselit perään ja olit aktiivinen ! Sitä aktiivisuutta vaan tarvitaan ! Olen ajatellut tästä sairaudesta sillä tavalla, että en millään voi jatkaa elämääni kuten ennen. Jotain on muututtava tavoissani. Ruokakulttuuri on ollut tämä ensimmäinen. Kaikkihan me tehdään kaikkemme, ettei tämä susitauti uusi. Ja aina ei voi mitään vaikka kuinka yrittäisi. Minulla on ollut tuota jatkuvaa särkyä jaloissa, lonkissa ja alaselässä, luustokarttani oli puhdas eli mieli keveä sen suhteen, mutta mistä pirusta nämä särkytilat sitten tulevat, ei minulla aiemmin ole ollut vastaavaa. Niin paljon välillä särkee, että joudun menemään kumaraan ja kävelemään kuin 100-vuotias. Kai ne myrkyt vaan ovat kudoksissa tehneet tuhojaan ja vie aikansa tämä palautuminen melkein normaaliksi. Pienin askelin toiverikkaana eteen päin ja nykyhetkestä pidetään kiinni. Pois minusta menneisyyden jahkailua tai sitku-ajattelu (tulevaisuuden kenties teot) TÄSSÄ JA NYT -metodilla ; )
    pirtsikka

    VastaaPoista
  7. On käynyt mielessä sama ajatus ja olisikin mielenkiintoista tietää monellako %:lla rs-sairastuneista on esim. kilpirauhasen toimintaongelmaa enemmän kuin ei sairastuneilla. Sekin kiinnostaisi mikä on muuttunut silloin, kun rs-käyrät ovat lähteneet nykyiseen nousuunsa. Itse uskon lääkkeellisen ehkäisyn ja hormonikorvaushoitojen olevan käyrissä vahvasti mukana. Lääkebisneksessä sen osoittaminen tai edes asiasta kertominen on vaikeaa, varsinkin kun eri erikoisalojen lääkritkin ovat niin erimielisiä. On se niin vaikeaa tämä potilaana olo. Mutta - viikonloppu on täällä taas, tällä kertaa taiteilla täytettynä, joten; hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  8. Juu ja siis autoimmuuni oli se sana jota etsin.. Oli tuo o tippunut pois ;)

    VastaaPoista
  9. Tee, tuota autoimmuuniyhteyttä minäkin olin pohtinut. Kilpparin lisäksi tuntemani rs-potilaat sairastavat mm. reumaa, MS-tautia ja diabetesta, ja eikö noissa kaikissa ole jokin samantapainen tekijä taustalla?

    pirtsikka, samanlaisiin särkyihin minulle kirjoitettiin jotain menneiden aikojen hormonitonta vaihdevuosilääkettä, kauppanimi on ollut Bellergal. Yliopiston apteekki tätä kuulemma tilauksesta vielä valmistaa. Lääkäri ei tosin voinut luvata tehoa enkä ole vielä lääkettä käynyt hakemassa joten en osaa itsekään sanoa, onko tuosta mitään hyötyä.

    rk, (pitkien yli 5 v.) hormonikorvaushoitojen altistava vaikutus kai on tutkimuksessa näytettykin, ainakin sen suuntaisen jutun olen lukenut, ja sitä pidetään syynä vanhemmissa ikäluokissa (50+) näkyvään piikkiin. Mikä vaikutus lie myös varhaisilla e-pillereillä, jotka sisälsivät oikein hevosannoksen estrogeenia verrattuna nykyisiin.

    Sen sijaan nuorten (alle 40v) naisten sairastuvuus ei kuulemma ole noussut (ainakaan yhden näkemäni käyrän mukaan).

    VastaaPoista
  10. Minäkin olen nähnyt sellaisen hyvän tiedon, että nuorten naisten sairastavuus rs:ään ei ole lisääntynyt ja että käyrää kohotamme vain me kaikki hevoskuurit syöneet.
    Bellergal keskusteluketju löytyi osoitteesta: http://keskustelu.suomi24.fi/node/2557622
    Itsellänikin noita pillereitä on hikoiluun ja valvomiseen, reseptin sain syöpikseltä, mutta en ole saanut syödyksi. Kynnys aina uuden, entisten haittoja korjaavan, lääkkeen aloittamiseen on korkea. Eli ei käyttökokemusta - vielä. (Ostamani pillerit voin antaa reseptillisille kokeiltavaksi)

    VastaaPoista
  11. rk, kiitos linkkivinkistä. Sama vastahakoisuus on itsellänikin, en haluaisi aloittaa vaivoihini lääkitystä joka kenties aiheuttaa taas uusia vaivoja. Ei tämä sopeutuminen jatkuvaan vaivaisuuteen ole helppoa. Siitä sentään voin olla kiitollinen että hormoniestolääkitystä en joudu aloittamaan kun vihulaiseni oli negatiivista laatua (vaikka toisaalta, asiassa on se kääntöpuoli että mitään uusiutumistodennäköisyyttä pienentävää minulle ei sitten ole antaa, tuurilla mennään).

    VastaaPoista