sunnuntai 8. elokuuta 2010

Kaukana kavala maailma

Kesän viimeinen mökkikäynti on takana. Mökki toki pysyy ja kesäkin vielä jatkuu, mutta näillä näkymin perheemme ehtii sinne seuraavan kerran vasta syksyllä, kun sädehoito on ohitse. Käyntiin liittyi siis tiettyä haikeutta. Pientä alakuloakin oli ilmassa, pohdintoja tämän sairauden tiimoilta.

Niin kuin ennakkoon arvelin, meressä tuli helteiden takia vietettyä paljon aikaa. Olen aina pitänyt luonnonvesissä uimisesta, ja tänä kesänä se on tuntunut erityisen nautinnolliselta. Veden sylissä voin unohtaa kivut ja kiristykset.   

Tunnustan että tuoretta tukihihaani en käyttänyt viikonloppuna kertaakaan. Hanska lensi kassiin perjantaina jo ennen Porvoota ja hiha seurasi kohta sen jälkeen perässä.Silti käsi on mielestäni ollut parempi kuin koko viime viikkoon. Liekö uinnin ansiota? Vai onkohan kaikesta sittenkin kiittäminen vain hellettä, joka poisti melkoiset määrät nestettä elimistöstäni hikoiluna.

Mökillä olen irti arkitodellisuudesta, kaukana kavala maailma. Kaupunkiin en olisi millään malttanut palata, ja hiukan leikittelinkin ajatuksella, mitä Meilahdessa olisi sanottu, jos olisin huomenna soittanut päättäneeni antaa piutpaut sädehoidolle ja jääväni mökille. Uhmakohtaus meni kuitenkin äkkiä ohitse, ja täällä olen taas kilttinä tyttönä, valmiina alkavan viikon hoitoihin.

16 kommenttia:

  1. Mulle jäi sädehoitolääkärin tapaamisesta vähän sellainen fiilis, että jotkut on ehkä jopa antaneet piutpaut sädehoidolle - niin kovasti hän painotti sen tarpeellisuutta mulle. Ja minä olen kyllä päättänyt ottaa kaikki mitä tarjotaan - ainakin niin kauan kun kroppa ja pää kestää.

    VastaaPoista
  2. Hyvä Kitsune, että uhmakohtaus meni ohi ; ) vaikka tuollaiset kohtaukset kyllä parantavat sitä henkistä latausta kummasti ; )
    Ei muuta kuin sädehoitoihin !
    Menen tänään kakaroiden kanssa "hemmottelupäivään" - kasvohoitoa ja silleen, vielä mietin, miten tämän karvakasan kanssa käy. Kakaroille sanoin, että kiva huutaa sieltä hoitotilasta, että "Tulkaa auttamaan, tämä kosmetologi pyörtyi, kun rupesin riisuutumaan ja aloitin päässäni olevasta karvakasasta" ; )
    pirtsikka

    VastaaPoista
  3. :) Melkein-uhmakohtaus. Olen miettinyt, kuinka moni oikeasti jättää menemättä johonkin noin tärkeään hoitoon, ottaa omaa lomaa tai kokonaan. Aikoinaan tuttavani, jolla epäiltiin syövän uusiutuneen / uutta syöpää vuosien tauon jälkeen, sanoi, että hänpä ei lähde hoitoihin. Oli ihan vakaasti sitä mieltä. Onneksi ei tarvinnut ottaa selvää.

    Varmasti osaltaan tämä kesäaika aiheuttaa sen, että haluaisi ottaa ja vaihtaa vapaalle. Lopettaa sairastamisen joksikin aikaa. Kroonikkomieheni unohtaa usein kesäisin, että on kivulias, ja on sitten hetken kuluttua vielä kipeämpi. Kunnes järki palaa päähän.

    Tsemppiä hoitoihin Kitsune!

    VastaaPoista
  4. Heippa Kitsune ja tervetuloa takaisin kaupunkiin :) Minulla on sellainen etuoikeus että asun meren rannalla, saaressa. Olen ikäänkuin aina "mökillä" :) Paitsi marraskuussa kukaan ei kadehdi..Heh. Vaikka silloin on aika istua takkatulen äärellä, peiton alla ja ihmetellä miten pimeää onkaan. Kaupungissa ei koskaan ole niin pimeää kun aina on valoja heijastelemassa. No joo.

    Ihanaa oli jo perjantaina lukea että jumpastakin oli hyötyä. HIENOA että neste häipyy!!! Ja kun se nyt noin hienosti lähtee, voi olla ettei koskaan muodostu ongelmaksi. Helteellä yleensä käy päinvastoin - turvotus lisääntyy. Joten sekin että vkl aikana, helteestä huolimatta kätesi pieneni, on hyvä merkki!!

    Tsemppiä säteisiin. Minä en saa säteitä ja en ole vielä älynnyt kysyä että miksi. Ehkä siksi että kasvain oli pieni, koko rinta poistettiin ja kainalo oli puhdas. Pitänee kysyä. Voimia ja aurinkoista oloa!!

    -Hahtis-

    VastaaPoista
  5. Hoidoista olin päättänyt minäkin kieltäytyä, jos syöpädiagnoosi tulisi. Kummasti sitä ihminen alistuu ja taipuu pakon edessä, jos toinen vaihtoehto on vielä tuntemattomampi ja pelottavampi.
    Tekisi varmaan mieli heittää Fyllit, peruukit ja hihat Porvoon jokeen ja unohtaa koko Meikun kortteli, mutta itsesuojeluvaisto (tai noiden vermeiden hinta) estää.
    Onneksi saa sentään välillä lomaa sairastamisesta ja uimista ei jumpaksi huomaakaan.

    VastaaPoista
  6. Tee, tuo periaate mullakin on ollut, että kaikki hoito otetaan vastaan mitä annetaan. Nuo Tiinan uutiset vain saivat aikaan täällä vähän sellaisen 'heitän kirveen kaivoon' -mielialan.

    pirtsikka, kerrohan sitten miten kosmetologin kanssa kävi. :D

    Kiara, kyllä kai se niin on että talvella on helpompi olla sairas, kun luontokin tuntuu tukevan sitä. Kesällä kun kaikki kasvaa ja kukoistaa siiihen haluaisi itsekin osallistua. Minäkin olen taas tänään ollut ihan erityisen kankea ja kipuinen.

    Hahtis, varmaankin tuossa tulivatkin ne syyt miksi säteitä ei ole sinulle katsottu tarpeellisiksi, mutta kysy ihmeessä vielä lääkäriltäsi.

    rk, kyllä kai se elämänhalu - joka buddhalaisuuden mukaan on kärsimyksen syy - on kuitenkin niin voimakas, että tarvittaessa on sittenkin valmis vaikka samaan mankeliin uudestaan.

    Tämänpäiväinen sädetys muuten peruuntui, kone oli mennyt rikki. Olisin siis voinutkin olla tämän päivän vielä mökillä. Tosin sitten olisin jäänyt paitsi eilisillan komeaa ukonilmaa.

    VastaaPoista
  7. Kitsune, kasvohoitokeikka meni mainiosti. Kosmetologi kertoi nähneensä kaikenlaista eikä ollut moksiskaan, kun vetäisin karvakasan vex. Taas yksi murhe vähemmän. Ihosta ei myöskään huomautellut. Ripsistä vähän kyseli, mutta olin justiinsa laittanut (laitan väh. 2 X pv:ssä) silmägeeliä. Silmät ovat olleet kuivat. Sanoin odottavani, että ripset kasvavat ja samaten kulmakarvat, joitain karvoja jo on ; ) mutta ei ollenkaan niin hienoja kuin sulla Kitsune. Ja huomenna sitten kersoilla alkaa koulu. Kesä on siltä osin ohi.
    Piti kysymäni, voiko niihin sädetysaikoihin yhtään vaikuttaa, jos joskus on jotain menoa ?
    pirtsikka

    VastaaPoista
  8. ..tuttu tunne..ajellessani 324km päivittäin sädehoitoon keskellä synkintä talvea...teki tosiaan mieli välillä kirkua, potkia sekä heittää hanskat maahan.. ja oikeasti kiukuttelinkin;)hoitajille yms tahoille:) eli hoitoväsy oli itselläni sädejaksolla kovimmillaan...tsemppiä vain kuiteski uudelle hoitoviikolle!kyl se siitä vielä loppuu:)

    VastaaPoista
  9. Minäkin vastentahtoisesti palanut mökiltä kaupunkiin. Tuntuu, että merituulet ja kiireetön mökkielämä on palauttanut voimat ja nyt taas jaksaa touhuilla.
    Leppoisia hoitohetkiä!

    VastaaPoista
  10. Vielä vähän sinniä, kitsune!

    En itse ole ajatellut hoitamatta jättämistä, vaikka tilanne on mikä on. Tuntuu, että toivoon on pakko tarttua ja kaikki kivet kääntää, kaikenlaiset hoidot otetaan vastaan, sillä se toinen vaihtoehto on niin selvä ja luultavasti nopeakin. Ehkäpä omaan suhtautumiseen vaikuttaa se, että koin ensimmäiset hoidot hyvinkin helppoina -siis siihen nähden mitä olin odottanut. Katsotaan sitten mikä on taistelijan mieli hoitoputken keskellä..

    Hoitoväsy kyllä on tuttu tunne, ja se tuli juuri sädehoidon aikoihin. Pahin vaara väistyi ja mieli rupesi työstämään asioita, tuloksena kuvaamasi tilanne..

    Hemmottelehan vähän itseäsi ja lupaa itsellesi jokin palkinto hoitojakson päätteeksi:)

    VastaaPoista
  11. pirtsikka, kyllä täällä ainakin sai esittää toivomuksia sädetysaikojen suhteen, ja voi niitä yrittää muuttaa myöhemminkin jos menoja tulee. Mutta siitä ei taida päästä yli eikä ympäri että joka päivä pitäisi käydä, ellei koneet hajoa.

    Nina, no nyt nolottaa, minun ei sentään tarvitse ajaa pimeässä pitkiä matkoja, vaan pääsen melko kätevästi julkisilla Meilahteen ja kotiin takaisin ja silti kehtuuttaa.

    Tilu, mukavaa kuulla että voimat ovat palanneet. Voi kun itsekin voisi mennä tämän päälle johonkin akkujaan lataamaan.

    tiina, nyt hävettää kun lannistuin uutisistasi vaikka sinä itse kuljet rohkeasti pystypäin.

    Vaikka varmaankin jos sama tilanne oikeasti omalle kohdalle jonakin päivänä tulee, sitä täyttyy taas taistelutahdolla, on tämä ainoa henkiriepu sittenkin niin rakas.

    VastaaPoista
  12. eipä mitään nolostumisia!Kaikille hoidoissa kulkeville tuska ja väsy sama..matkan pituudesta riippumatta.Sitä on oppinut sietämään tuota kulkemista näiden noilla nurkilla vietettyjen vuosien jälkeen..mutta kaikki on suhteellista..joillakin onvielä pidemmät reissut:)...kaikkiaan yli 9000km ajelin noitten hoitojen aikaan..ja muutamalle reissulle sain sentäs taisteltua taksioikeuden..ei ollut ihan yksinkertainen juttu vaikka piti olla..mutta kiukkuni auttoi asiaa eteenpäin:)

    VastaaPoista
  13. No höh - olisi se kone voinut ilmoittaa sulle tauosta, olisit ehtinyt uida yhden päivän enemmän... mutta siis todella upealta kuulostaa mökkeilysi. Toivottavasti sait paljon voimia.

    VastaaPoista
  14. Moooooiiii pitkästä aikaa. Olen jotenkin touhottanut (kas kummaa) niin lujaa, että kommentoinnit on jääneet vähäisiksi.
    Meikäläisellä paluu arkeen lähestyy ja tänä vuonna oli hirmuisen vaikeaa kyllä lähteä kotia kesänviettopaikastamme. Kyyneleethän siinä tuli, kun kotio piti lähteä...
    Työt alkaa ensi viikolla (yök) ja siitä se taas lähtee, normaali elämä. Jos nyt enään normaaliksi voi tätä elämää sanoa...
    Koitahan jaksaa säteet vielä kiltisti!!

    VastaaPoista
  15. Kop.kop. Mitä kuuluu?

    VastaaPoista
  16. Nina, vielä - tai enää - kaksi ja puoli viikkoa pitäisi jaksaa kulkea. No, kyllä nyt tuollaisen ajan jo seisoo vaikka päällään.

    betty, kyllä lyhytkin aika mökillä aina lataa akkuja ihan toisella tavalla kuin kaupunkiviikonloppu.

    sanna, tsemppiä normaalielämään. Siihen pitäisi minunkin kohta palata, elokuu on melkein puolessa ja sairaslomaa jäljellä enää pari viikkoa. Enkä vieläkään oikein tiedä olenko silloin kykenevä tarttumaan töihin vai en, mieli siitä muuttuu päivittäin.

    rk, kiitos kysymästä, laitoinkin juuri hiukan pidemmälti kuulumisia.

    VastaaPoista