torstai 2. syyskuuta 2010

Viimeinen farssi

Historiallinen viimeinen sädehoitokertani ei alkanut oikein lupaavissa merkeissä - olin tuskin päässyt paikalle, kun Linac2:n oveen ilmestyi lappu, että ovat 30 min myöhässä. Sattumoisin olin sopinut tapaavani Teen, jolla oli noin tuntia myöhempi aika toiselle koneelle. Aikomuksemme oli käydä kahvittelemassa minun viimeisen hoitoni päälle, mutta nyt kun hoito olikin myöhässä, ehdotin että menemme kahville etukäteen niin ehdimme ainakin viinerit syödä ennen Teen hoitoa.

Ei kaiketi olisi pitänyt nuolaista ennen kuin tipahtaa. Palatessamme juhlakahveilta puolta tuntia myöhemmin röntgenhoitaja tuli ilmoittamaan, että hoitohuoneen automaattiovi on mennyt rikki, ja hoidot ovat toistaiseksi pysähdyksissä. Korjaajaa odoteltiin.

Yleensä olen suhtautunut filosofisella tyyneydellä näihin viivytyksiin, mutta tällä kertaa minuun meni joku piru ja päätin että minähän en jää istumaan ja odottelemaan koneen korjausta peukaloitani pyöritellen, kun oli muutama asiakin, jotka piti saada tänään hoidettua. Sain sovittua röntgenhoitajien kanssa että palaisin iltapäivällä ja varmistaisin vielä ennen paluutani puhelinsoitolla että kaikki on kunnossa.

Näin tapahtui. Lähdin, hoitelin asiani ja iltapäivällä soitin sädehoito-osastolle, jossa kerrottiin kaiken olevan kunnossa. Pääsin koneeseen kohta tultuani, ja hoito aloitettiin. Kahden kentän sädetyksen jälkeen kone teki äkkiä tenän. Kun röntgenhoitaja ilmoitti asiasta minulle, en enää voinut kuin nauraa, niin uskomattomalta tilanne tuntui. Kaikki taivaankappaleet ja auringonpilkut, tai mitkä nyt noiden sädetykkien sielunelämää säätelevätkään, tuntuivat asettuneen viimeistä hoitoani vastaan.

Loppujen lopuksi hoitajat eivät saaneet konetta toimimaan, vaan piti tilata teknikko. Siksi aikaa minä sentään pääsin lavetilta pois. Teknikon puuhatessa koneen kimpussa odottelin pukukopissa sytomyssyä virkaten ja tuumien että olisi kai sittenkin pitänyt jäädä kiltisti nököttämään sädeosaston aulaan. Onneksi kone tuli noin vartissa kuntoon ja viimeinen hoitoni päästiin antamaan loppuun.

Kaikista matkan mutkista huolimatta maaliin päästiin.

7 kommenttia:

  1. Varsinainen farssi tosiaan :-D Loppu hyvin kaikki hyvin!

    VastaaPoista
  2. Ei mitään sulavaa lähtöä ja viimeistä sädetystä, vaan rytinää ja pauketta ja viivästystä. :D Muisteltavaa.

    Hienoa, että kuitenkin pääsitte loppuun asti tossa.

    VastaaPoista
  3. Ou nou. Eipä kuullosta niin kivalta.. Ei ne näköjään halunneet sua ihan helpolla sieltä päästää!!
    Onnittelut anyway säteitten loppumisesta!!

    VastaaPoista
  4. No jo ihmettelin, että missä tuuletus viipyy! Olisi pitänyt arvata, että loppuhuipennuksen pohjanoteeraushan se siellä pidättelee. Tuon jälkeen ei taida paljon tuuletuttaa? Ehkä huomenna.
    Hienoa että hoidot ovat ohi. Hyvin olet taapertanut kivikkoisen tiesi ja ansaittu toipumisloma alkaa. Kehu itseäsi ja voi hyvin!

    VastaaPoista
  5. Pääsit oikeen tunteella nautiskelemaan viimeisestä sädehoidosta. Mutta onpahan nyt ohi, Jee!!!

    VastaaPoista
  6. Jännitystä, jännitystä, loppuun asti! Mutta niin vain päästiin tuuletusvaiheeseen! Huraa x 25!

    VastaaPoista
  7. Kiitos kaikki onnittelijat ja puolestatuulettajat.

    Jotenkin tällainen vähemmän tyylikäs hoitotaipaleen lopetus sopi tyyliini, elämäni juhlahetket ovat usein jotenkin hieman vesittyneet tai saaneet jollakin lailla koomisia piirteitä. Tyylilleni uskollisena siis.

    Tuuletusfiiliksiä odottelevat taitavat kyllä joutua pettymään. Tällä hetkellä vallitseva tunne on väsymys.

    VastaaPoista