keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Lopputarkastus

Tänään mennessäni puolitapäivin toisiksi viimeiseen sädetykseen oli Linac2:n ovessa lappu: "Olemme myöhässä n. 1½ tuntia. Pahoittelemme tilannetta." Puolitoista tuntia? Tähänastinen ennätys. Ja minulla piti olla yhdeltä jo lääkärikin! Kävin kolkuttelemassa röntgenhoitajien ovelle, ja sovittiin että menen ensin lääkäriin ja palaan sitten Linac2:n oven taakse sädetystä varten.

Lääkäri - sama, jonka tapasin sädehoidon suunnittelussa - tarkasti sädetysalueen ja vaikutti tyytyväiseltä näkemäänsä. Hän kertoi että sädehoidon vaikutukset ihoon jatkuvat vielä noin viikon verran hoitojen päättymisestä, mutta sen jälkeen iho alkaa korjautua. Siinä vaiheessa iho voi hilseillä ja mennä hiukan rikkikin, mutta antibioottikuurille ei yleensä ole tarvetta. Jos kuitenkin ongelmia ilmenisi, voin soittaa sädehoito-osastolle.

Sen jälkeen oli puhetta jatkoseurannasta. Niin kuin onkologini keväällä jo sanoikin, minulla on aggressiivisen ja useampiin imusolmukkeisiin levinneen syövän takia edessä normaalia rintasyöpäpotilasta tiheämpi seuranta. Ensimmäinen seurantakäynti tomografioineen ja verikokeineen sekä lääkärin tapaamisineen on jo kolmen kuukauden päästä, eli vielä ennen joulua. Sädehoitolääkäri lupasi laittaa ajanvarauspyynnöt menemään samoin tein, postia tulee kotiin ennen pitkää. Muistin tueksi sain vielä kaksipuolisen A4:n verran tekstiä jossa on mm. oirepolin puhelinnumero, jonne sopii soittaa mikäli oireita joko syöpään tai sen hoitoon liittyen ilmenee.

Kun nämä asiat oli saatu käytyä läpi, otin vielä puheeksi nivelkivut. Lääkärikin totesi että oireeni voisivat viitata reumaan. Alkuun hän harkitsi luustokarttaa, mutta loppujen lopuksi päätti pistää minulle suoraan lähetteen asiaankuuluvalle taholle, jossa saavat sitten päättää millaisia tarkempia tutkimuksia tarvitaan. Näin siis järjestyi sekin asia hyvin, ja nyt vain odottelen kutsukirjettä.

Olin tuskin istahtanut odottamaan sädetysvuoroani kun röntgenhoitaja tuli kertomaan että kone oli mennyt rikki. Huolto kestäisi noin vartin. Lohdutukseksi hoitaja jakoi meille odottelijoille kahvikuponkeja, ja menin sitten joutessani kuppilaan. Sillä välin kun siemailin kahvia kone oli saatu kuntoon ja ehdin parahiksi takaisin kun minua sitten kutsuttiinkin. Siinä käydessäni lavetille pitkäkseni röntgenhoitaja kertoili huollon syyksi, että koneesta oli hajonnut moottori, ja se oli vaihdettu. Ihmettelin, lakkaako kone tuottamasta säteilyä jos moottori hajoaa, ja hoitaja selvensi että kyseessä oli yksi sädetysaluetta rajaavan säleikön osia liikuttelevista moottoreista - jokaisella säleellä on oma moottorinsa. Nyt oli kuitenkin kone kunnossa ja korjatulla moottorilla säleikkökin liikkui moitteettomasti.

Kun hoidon jälkeen kiskoin paitaa pääni ylitse, toinen röntgenhoitajista kysäisi montakos kertaa minulla on vielä jäljellä. "Huomenna on viimeinen", vastasin.

12 kommenttia:

  1. Voi Kitsune, olen niin onnellinen puolestasi ! Huomenna vimppa kerta sädetykseen, voi jukra ku ihanaa. Ei tartte olla niin orjallinen aikataulujen kanssa - vapauttavaa. Hyvä, että saat kontrollin niin pian ja pääset vielä nivelkipujasikin tarkastuttamaan. Oikein hyvä. Tollasen myöhästelyn jälkeen, minkä tänään koit, on enemmän kuin tervetullutta huomenna käväistä hoitohuoneessa viimeistä kertaa. Upeaa !
    pirtsikka

    VastaaPoista
  2. Ah, huomenna varmaan hieno tunne viimeisen sädetyksen jälkeen. Kysypä, saako konjakit sen kunniaksi kun kuulemma pohjoisessakin saa. :)

    VastaaPoista
  3. Se oli mukava tunne, kun morjenstin viimeisen kerran sädesiskot ja astuin sairaalan pihalle.
    Itse taisin lorauttaa muutaman kyyneleenkin sairaalan pihan poikki kulkiessani. Oli se jotenkin niin vapauttavaa tajuta, että kaikki hoidot on kestetty.

    VastaaPoista
  4. Hienoa, että kontrolli on vielä tän vuoden puolella ja että ne nivelkivutkin tutkitaan :) Oma sädetykkini oli melkein kolme tuntia aikataulusta jäljessä tänään..

    VastaaPoista
  5. Voi miten ihanaa ja samalla niin pelottavaa. Niinkuin rk jossain keskustelussa totesi niin ensin on vaikea tajuta olevansa sairas ja luopua terveydestä. Sitten kun sairaus on parannettu, on niin vaikea luopua sairaan "viitasta". Tai tuskin siitä vaikea olisi luopua, jos joku voisi luvata paluun terveen kirjoihin, pysyvästi. Mutta opetellaan sen pelon kanssa yhteiseloa.

    HIENOA että pääset vielä tämän vuoden puolella kontrolliin. Minä tapaan perjantaina viimeisen kerran lääkärin ja kuulen sitten miten tiiviisti minua haluavat tavata. Hieman hirvittää kun ainoat tutkimukset koko aikana on olleet vartijatutkimus (puhdas) ja keuhkokuvat. Mutta niillä mennään.

    Ja vielä jumppaohjeista. On niin KIVA kuulla että käden turvotus oli väliaikaista. Ja hienoa että antamistani ohjeista oli apua. Tosin annoin niitä ennen työkseni ja tekijä lopulta on se, joka jumpasta tekee toimivan. Eli sinä :) Ei ne ohjeet siellä laatikon pohjalla ketään auta.

    Tsempit vielä huomiseen sädetykseen. Jos et saa konjakkia "talon puolesta", niin nauti lasillinen kuohuvaa omien Rakkaiden ihmisten kanssa. Sen aika on nyt.

    Isoin halein
    Hahtis

    VastaaPoista
  6. pirtsikka, täytyy toivoa että kone kestää huomenna kasassa ettei viimeinen kerta siirry perjantaille.

    Anitta, eivät taida hoitsut ehtiä täällä konjakkeja tarjoamaan mutta pitäisiköhän kysyä, jos antaisivat edes kahvilipun. ;)

    Tilu, tuota samaa aloin itsekin prosessoida tänään kotiin päin mennessäni ja kyllä siinä taisivat silmätkin kyyneltyä, vaikka eivät ikävästä takaisin.

    Tee, ei ole todellista - 'vain' puolen tuntia olivat myöhässä silloin aiemmin päivällä 'sun tykillä' mutta ilmeisesti tänään oli joku sädetykkien oikuttelupäivä.

    Hahtis, tule sitten kertomaan kuulumisia lääkäristä.

    Lievää turvotusta oli olkavarressa tiistaina kun fyssarilla kävin, mutta on tosiaan pysynyt kurissa (ja tunnustan etten ole käyttänyt hihaa läheskään päivittäin koska se on niin ahdistava, mieluummin jumppaan kättä).

    VastaaPoista
  7. Ei kannata näemmä minuuttiaikataululla sairaalakäyntejään suunnitella.

    Viimeinen käynti, wau! Ja nyt ehkä jo takanapäin. Ellen väärin muista aikatauluasi. Ja ellei kovin oo viivästyksiä... :)

    VastaaPoista
  8. Hei Halooooooo! Se oli siinä!!
    Viimeiset säteet saatu!! Missä tuuletukset?! Häh?!
    Onnea Kitsune <3 <3
    Jippppiiiiiiiiiiii!!!!!!!!! Ohi on, ohi on!! Jeeeeee!!

    VastaaPoista
  9. Kiara, ei kannata, ei. Ja lopulta on se viimeinen käyntikin takana, vaikka kommelluksia riitti tällekin päivälle.

    Sanna, kiitos kun tuuletit puolestani. :) Itsellä ei ole vielä oikein tuuletusfiilikset, tuntuu etten oikein vielä ole tajunnutkaan että ne hoidot nyt ihan oikeasti loppuivat.

    VastaaPoista
  10. Moi Kitsune,

    Mulle on suunniteltu sädehoitoa kesälle, sama satsi kuin sinulle. Olisin tiedustellut, että miten ihosi parani sädetyksestä? Jäikö pysyviä jälkiä? Olen kuullut kauhutarinoita ihon palamisesta jne. Nyt on alkanut pelottaa, että saanko arven lisäksi myös pysyvät "palovammat"...

    T. Satsuke :)

    VastaaPoista
  11. Satsuke, ihon herkkyys on kovin yksilöllistä. Oma ihoni kesti hyvin, Bepanthenilla sitä rasvailin heti kun alkoi muutaman kerran sädetyksen jälkeen punoittaa. Jos palaa herkästi auringossa, palaa varmaan herkemmin säteissäkin (mutta voiteita ei saa laittaa ennen sädetystä ;)

    Sädetysten myötä ihoon tuli ensin pieniä tummia pigmenttitäpliä ja lopulta sellainen tasaisen ruskea jälki. Muutama viikko säteistä "loin nahkani" eli tuo paahtunut ihokerros kuoriutui aika rujon näköisesti pois, mutta uusi oli jo alla odottamassa. Edelleen rintakehässä on sellainen tummemmaksi pigmentoitunut läiskä, josta iho selvästi hilseilee enemmän. Olen kyllä aika kehnosti muistanut sitä rasvata, kun se ei varsinaisesti vaivaa.

    Kainalon, rintalastan tai soliskuopan alueelle ei muuten mitään pintaan näkyviä jälkiä jäänyt missään vaiheessa, ilmeisesti siksi että säteet olivat niillä alueilla syvemmälle menevää laatua.

    VastaaPoista
  12. Moikka,

    Kiitos, kun vastasit. Ihana kuulla, ettei sinulle jäänyt mitään sen pahempaa ja pysyvämpää. Ilmeiseti ihan sellaisia muutoksia ihoon, joiden kanssa pystyy elämään, eivätkä haittaa pukeutumista ainakaan enempää kuin proteesi. Tässähän kun ei kaipaa yhtään enempää ulkonäköä rumentavia muutoksia.

    Mä olen aika tummaihoinen, enkä pala helposti muualta kuin rintakehästä. Eli tietenkin juuri sieltä, jonne sädetys annetaan. :D

    Olisiko jotain hyviä vinkkejä kesän varalle? Kuljitko poolopaidassa, vai käytitkö ihan normaaleja vaatteita?

    Mua vähän jännittää tuo sädehoito, kun sitä ei alun perin ollut suunniteltu mulle, mutta lääkäri kuitenkin päätti laittaa sädetettäväksi - varmuuden vuoksi. Ensin tuntui raskaalta, että leikkauksen ja sytojen päälle tulee vielä sädetys lusittavaksi ja käytännössä kesäkin menee tämän sairauden siivittämänä. Sitten ajattelin, että jos olen kituutellut nyt jo yli 2 kk tämän sairauden kanssa, niin ei tässä konkurssissa yksi 5 viikkoinen lisää tunnu missään.

    VastaaPoista