tiistai 9. marraskuuta 2010

Valonpilkahduksia marraskuun keskellä

Marraskuu on minulle aina ollut kuukausista kurjin. Läpitunkematon pimeys, jota pilviset säät vielä korostavat, ja tietoisuus siitä, että valo alkaa lisääntyä vasta parin kuukauden kuluttua. Päällimmäinen olotila on väsymys, ja sielussa on yhtä pimeää kuin ulkonakin.

Mahtuu tähän marraskuuhun kuitenkin valonpilkahduksiakin.

Tänään kävin reumalääkärissä. Tutkittuaan kaikki niveleni ja kuunneltuaan keuhkot ja sydämen sekä esitettyään liudan kysymyksiä lääkäri totesi, että reumaa ei löytynyt verikokeista eikä röntgenkuvista, eikä hän tutkimallakaan sitä minulta löydä. Jalkapöydän alueen kivut johtuvat ilmeisesti nivelten kulumista, ja niillä voi olla jotain yhteyttä raskauden aikaiseen painonnousuun ja jalkaholvin laskeutumiseen, kun taas muut jalkojen nivelkivut ovat kuulemma tyypillisiä neuropatialle, joka voi olla syövän tai solunsalpaajahoitojen aiheuttamaa. Naksuvasta leukanivelestä sain kehotuksen puhua hammaslääkärille, se voi olla seurausta purentaviasta. Enpä ollut siihenkään ennen edes kiinnittänyt huomiota. Särkylääkkeitä lääkäri kehotti syömään tarpeen mukaan ja seurailemaan tilannetta.

Mutta nyt on siis nainen tutkittu perin pohjin eikä uusia vikoja tai sairauksia löytynyt. Ja hyvä niin!

Lääkäristä ehdinkin parahiksi siirtyä Hakaniemen Soleukseen sovittamaan uutta tukiliiviäni, jonka on määrä hillitä kainalonseudun turvotusta. Alkuun hiukan arvelutti, koska varsinainen proteesini on turhan iso ja raskas tukiliiviin ommeltuun proteesitaskuun ja rinnat olivat aika silmiinpistävästi eri kokoiset ja eri korkeudella, mutta onneksi keksin että tukiliivin kanssa voi käyttää pienempää ja kevyempää uimaproteesia, joka näyttääkin asettuvan paremmin. Ainakaan pikaisella sovituksella tukiliivi ei vaikuttanut niin hankalalta ja epämukavalta kuin pelkäsin. Todellinen tulikoe on kuitenkin edessä huomenna, kun laitan sen työpäiväksi ylle. Mutta täytyy todella tehdä jotakin tuolle keskivartaloon kertyneelle kellukkeelle, se korostuu entisestään erittäin epäesteettisellä tavalla kun yläkroppa puristetaan tiukkaan "korsettiin".

Kotiin tullessani oli odottamassa vielä iloinen yllätys, HUS:n kirjekuori jossa oli lymfalähete ja maksusitoumus. En osannut sitä vielä odottaa, kun kahdesta viikosta puhuttiin - eihän fyssarikäynnistäni ehtinyt vierähtää viikkoakaan. Nyt ei sitten muuta kuin varailemaan aikoja. Turvotuksia ja kiristyksiä on heti helpompi sietää, kun tietää, että piakkoin ne alkavat luultavasti helpottaa.

16 kommenttia:

  1. Ihania uutisia! Toivotaan, että kaikkinaiset kivut helpottavat ajan mittaan. Kurjia ne tietysti ovat silti, mutta vielä reuma olisi kyllä ollut vielä kurjempi.
    Onnittelut myös lymfalähetteestä! Hyvä, että turvotukset saavat todennäköisesti nyt kyytiä.

    VastaaPoista
  2. Mukavia valonpilkahduksia kaikki :) Toivotaan tosiaan, että myös kaikki kivut alkaisivat helpottaa.

    VastaaPoista
  3. Verho avautui ; ) Marraskuun pimeys sai huutia sun valonpilkahduksista. Lymfalähete ihana ylläri. Näin viime yönä unta, että vaan paisuin, enstex yläkroppa ja sitten jalat; varsinainen balloon-uni eli kellukkeet täälläkin haittaavat. Onneksi eilen kuulin, että esim. piispamunkit, mitä kaupassa myydään, on tehty pakastetaikinasta. Ei tee enää mieli yhtään !
    pirtsikka

    VastaaPoista
  4. Jihuu, reuma sai huutia:) Nyt voit olla sen suhteen varmasti huoletta, niin perinpohjaisesti on tutkittu ja järkeenkäyvät syytkin löytyneet. Tämähän on pikkujoululasillisen paikka!

    Marraskuu on muuten kuukausista vasta toiseksi julmin. Tammikuu se vasta julma onkin, joulukrapuloineen, tyhjine kalentereineen ja lompakkoineen:) Täällä pohjoisessa marraskuuta keventää ehkä tämä ensilumi, joka yleensä jää maahan ja tuo jo joulun tuntua.

    Tuota vyötäröasiaa ja epäsuhtaa en ollutkaan miettinyt ennen, kuin pääsin valitsemaan itselleni kuppikokoa. Olin ajatellut pienintä mahdollista proteesia, mutta ystävällinen proteesikaupan myyjä vinkkasi, että pitää katsoa mikä istuu muuhun vartaloon... Kadonneen vyötärön metsästys on tuttua, juu.

    Valoa marraskuuhusi!

    VastaaPoista
  5. Hienoja uutisia ettei reumaa ole! Neuropaattiset oireet voivat vaivata kauankin, jopa pari vuotta solusalpaaja hoidon jälkeen. (rintasyöpäpotilailla ei niin yleista).
    Toivottavasti pärjäät rukiliivien kanssa, saat apua turvotukseen. Kyllä yhteiskunta joskus hyvin toimii, kun olet jo saanut lymfa-lähetteen :)
    ps. Nyt kun yläosa laitetaan tiukkaan tukiliiviin ja vatsan kohdalta makkarat pursuaa, laita siitä alaspäin vatsan ja lantion peittävät hosuliivit, jotka muotoilee keskikehoa. Olohan voi sitten olla kun makkaran kuoressa (hih), mutta esin johnkin tilaisuuteen jos haluaa korostaa parhaita puoliaan. :P

    VastaaPoista
  6. Voi kuinka ihania uutisia.

    Marraskuu on kiva kuukausi. On lupa ottaa rauhallisesti ;)

    VastaaPoista
  7. scaredy-cat, juu, siitä en todellakaan ole pahoillani ettei diagnoosia tullut!

    Tee, ovathan ne jo paljon helpottaneetkin. Tosin silti jäi tänäänkin kävelemättä Hakaniemestä Kaisaniemeen kun jalkojani kuuntelin. Pitäisi syödä niitä särkylääkkeitä, mutta vatsaa on viime aikoina polttanut ilman buranaakin.

    pirtsikka, juu, nyt en voi enää syyttää kuin omaa aikaansaamattomuuttani jos en kohta ole lymfassa.

    tiina, meillä ei jäänyt lunta maahan, eilen sitä vähäsen tuli, mutta sade muuttui vedeksi ja taas on niin mustaa. Minusta tammikuu on kiva kuukausi, meillä yliopistolaisilla se on uusia alkuja ja vanhat deadlinet ovat yleensä jääneet sinne edellisen vuoden loppuun, ehtii vetää vähän henkeä ennen seuraavia.

    olga, juhlatilaisuuksiin taidan kyllä jättää tämän rintapanssarin suosiolla pois. Vaikea on löytää kaapistaan vaatteita jotka sopivat sen kanssa. Nythän voisin tosin ostaa sellaisia 20-luvun mallisia vaatteita liivin kanssa pidettäväksi, kun tämä kyllä latistaa kaikki kurvit.

    Kiara, jostain syystä mulla tuntuu aina olevan niin päin että loppuvuodeksi kertyy kaikenlaista hommaa eikä tosiaankaan ole mahdollisuutta ottaa rauhallisesti, vaan pitäisi jaksaa painaa töitä täysillä, mikä on sitten ristiriidassa oman väsymyksen ja vetämättömyyden kanssa.

    VastaaPoista
  8. Heh, niinkuin Olga jo sanoi, seuraavaksi kureliivi vyötärölle ja sitä seuraavaksi lantiolle ja ... ! Suo siellä, vetelä täällä. Tai ankaraa ppp:tä, jos jaksaa. Että on elämä ihmisellä vaikeaa. Nari, nari ja marraskuuta päälle! Onneksi tuli monta hyvääkin asiaa, ainakaan reumaa et tähän enää olisi tarvinnut.

    VastaaPoista
  9. heh :) pitää tähän jatkaa tätä tukivälinekuvausjuttua(tosin ennenkin olen tainnut "naukua" asiasta;) mutta aamusin kun töihin lähtiessä alkaa kiskoa ykkösluokan hoitosukat jalkaan, vankan tulivyön lantion/vyötärön alueelle puristaen sen verta tiukasti jotta maha ryöpsähtää yläreunasta yli;) ja siihen sitten kiskoo lymfahian vielä viimeseks silaukseks..niin ai että ku on naisellinen ja mukava olo;) Oikeesti asiaan en jaksa enää niin hirveesti itse reagoida mutta alkaa naurattaan välillä..onneks en tarvii kaikkia näitä tukia aina, vaan tilapäisesti noita sukkia ja tukiliiviä, mutta nelikymppiselle naisihmiselle ei ihan sellanen itsetuntoa kohottava hetki peiliin katellessa;)
    ..noh isompiaki murheita maailmaan mahtuu ja asiat on hyvin aamusin kun saa kylmäpakkauksella sormet notkeiks jotta pääsee letkuja kiristeleen työnäärelle(reumaa ei minultakaan löytynyt).
    Mutta hyvältä kuullostaa sinun synkkä marraskuusi kuitenkin, valoa tunnelin päässä:)

    VastaaPoista
  10. Huh huh tukiliivijutuillenne !

    Mutta ihania valoja marraskuussa, onnitteluni negatiivisesta reumatuloksesta ja positiivisesta lymfalähetteestä ! Onneksi joku asia välillä sujuukin hyvin ! Marraskuu tosiaan on synkkää, kuuklailin jo äkkilähtöjäkin mutta ei nyt oikein sovi pirtaan. Kirkasvalolamppu hoitakoon valon virkaa. Hyviä vointeja !

    VastaaPoista
  11. rk, jotain hyvää tässä tukiliivissäkin - sen lisäksi että se ihan oikeasti pitää turvotuksen poissa - pysyy nimittäin ryhtikin hyvänä.

    Nina, samoin ajatuksin tänä aamuna tappelin tukiliivin ja -hihan kanssa... pukemiseen kuluu ainakin tuplaten aikaa!

    betty, äkkilähtö melkein minne vain olisikin mukava, mutta ei anna myöten budjetti eikä aikataulu. Kirkasvalolamppua olen itsekin miettinyt ostaa - jos sen pistäisi tähän työpöydälle niin saisi valohoitoa koko työpäivän ajan? Josko unirytmikin sillä asettuisi paremmin kohdilleen, nyt pyrkii vanumaan illasta ja venymään aamusta...

    VastaaPoista
  12. Juu, synkkää on. Meidänkin kaunis lumipeite on suurimmaksi osaksi enää vain muisto.
    Hyvä, ettei kivut olleet reumaa, vaan on toiveissa, että menevät ajan myötä ohi.
    Minullakin on taas kantapää vihoitellut niin, etten tällä viikolla ole käynyt jumpissakaan. Täytyy taas puhua tuosta jalkavaivasta työpaikkalääkäille ensi viikon tapaamisessa.

    VastaaPoista
  13. Niin, sehän on tietenkin vaikea, jos on hommaa enemmän kuin laki sallii marraskuulle. Töiden puolesta niitä on vaikea lakaista maton alle. Mutta kotihommia voi jättää väliin :) Minä ainakin teen niin.

    Aurinkoista marraskuun loppupuolta!!

    VastaaPoista
  14. Tutkija on selvästi sulkeutunut kammioonsa. Ihan hyvä paikka viettää marraskuuta! No, odotellaan.

    VastaaPoista
  15. rk, juu, tutkija on ollut ahkerasti ja ahkerana kammiossaan. Ja viettänyt viikonloppuisin sen vastapainoksi sosiaalista elämää - myös tulevalle viikonlopulle on suunnitelmat tehtynä, lähdetään maakuntamatkalle. Mielikin on nyt parempi, kun ei tarvitse jännätä tuleeko vielä reumadignoosikin.

    Kiara, kotihommat ovat jääneet vähemmälle ihan energianpuutoksen takia, ja sen kyllä taas huomaa kun on nämä rapakelit ja edellisestä imuroinnista on pari viikkoa...

    Tilu, toivon mukaan kantapään vihoitteluun löytyisi sekä syy että hoito.

    VastaaPoista
  16. Viikonloppu \o/ Muistahan levätä.

    VastaaPoista