Välillä unohdan vähäksi aikaa olevani sairas. Sitten se jysähtää taas tajuntaan kuin heräisin kauniista unesta painajaiseen. Kuinka helvetin onnellinen terve ihminen onkaan ja kuinka vähän sitä osaa arvostaa kunnes sen menettää.
Olen nelikymppinen nainen, vaimo ja kohta kouluikäisen pojan äiti. Minulla todettiin rintasyöpä tammikuussa 2010, 36-vuotiaana. Nyt takana on 24 kk:ta puhtaita kontrolleja.
Se, Syöpä
Carcinoma ductale gradus III mammae l. sin., ER -, PR -, Her-2 -, MIB-1 (Ki-67) 90%. Imusolmukemetastasointi vasemmassa kainalossa, soliskuopassa ja vasemmalla mammaria interna -ketjussa. Neoadjuvanttihoidettu 2xdoketakseli, 4xCEF. Tehty mastektomia ja kainaloevakuaatio, jossa syöpää 0/25 imusolmukkeessa (yhdessä sytostaatin aiheuttamia muutoksia). Sädehoito 25x.
Sarjassamme totuuksia, jotka tuppaavat unohtumaan arjen pienten riesojen keskellä...
VastaaPoistaIkävä kyllä taitaa olla niin että ihminen tarvitsee kontrastiksi jotakin suurta epäonnea ennen kuin ymmärtää onnensa.
VastaaPoista